Joku kävi kylässä

Siis piipahti plokissa. Aika jykevä tunne täytti mieltäni eilen illalla. Tutustuin tarkemmin Sitemeter-palvelun sähköpostiini lähettämään raporttiin blokivierailuista. Kerrottiin kävijöiden määrää ja sitä, miltä sivulta blogille oli tultu. Sain maailmankartan auki, jossa punaiset pilkut kävijöistä keskittyivät tälle alueelle.
Pari kuukautta sitten aloittaessani ajattelin, että blogikirjoittelu on vain omaa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön prosessointia ja tieto-, ohjelma- ja linkkivaraston luomista itselleni ja parille muulle "hassulle". En ole rohkaistunut vielä käyttämään blogilistaa tai muita blogihakupalveluitakaan. Silti moni tyyppi on piipahtanut kylässä.
Olen valinnut niin, että blogille pääsee kommentoimaan vain kirjautuneet. Ehkä anonyymien kommenttien salliminen olisi lisännyt kommenttien määrää, mutta näin on nyt hyvä. Kerrassaan mainiota on se, kun vuorovaikutusta syntyy kommenttipalstalla. Siinä on se tärkeä ero verkkopäiväkirjoihin tai muuhun suljettuun blogikirjoitteluun.
Osa kävijöistä haluaa lukea jonkun tekstin tai kokeilla linkkejä, "pysyä jyvällä", vaikka eivät kommentoi mitään. Olen oppinut, että verkkomaailmassa tästä voi käyttää sanaa "lurkkiminen". Minä en pane ollenkaan pahakseni lurkkimista, käykää vaan peremmälle. Jos sinä anonyymi vierailija huomaat kuitenkin jossain vaiheessa intoa "ilmiintyä" ja antaa vaikka jotain vinkkiä, siitä vaan. Kahta hauskempaa.
ps. En tiedä, mitä innoissani klikkailin, mutta kävijälaskuri hävisi blogin vasemmasta laatikosta. Tili ja tietojen pitäisi olla kunnossa mutta kuvaa ei näy. Pitääpä taas pohtia, miten sen saan takaisin.

Oma kuukle

From Picasa-vienti

Olen hommannut itselleni Gmailin Googlen kautta. Googletilin tunnukset toimivat nyt minulla ainakin Bloggerissa, Picasassa ja Gmailissa. (jostain syystä en saa avattua siinä muiden sähköpostiosoitteideni liittämistä Gmailiin - vaikka ponnahdusikkunat saisi avattuakin...). Uusin testaukseni on uutissyötteitä vahtiva GoogleReader. Kokeilin vielä oman etusivun luomista Googlen aloitusikunaan. Uutisfriikkinä valitsin muutaman uutispalvelun, kalenterin ja kellon (jotta ei ajantaju ihan häviäisi) ja sähköpostipalvelun. tein vielä hupi ja hyöty-välilehdet, jonne klikkailin sudokua, päivän taideteoksen, laskimen ja pari muuta juttua. Etusivusta kaappasin kuvan ihan näppäimellä PrintScreen ja avasin omalla koneella kuvankäsittelyohjelmalla. Pienensin ja pakkasin vähän sitä. Sitten löysin kuvan Picasan avulla tosi pikaisesti koneeltani. Siirsin kuvan web-albumiin (piti perustaa, toimii samoilla Google.tilin tunnuksilla )ja liitin kuvan sinne ja sieltä Bloggeriin. Hienosäädöt muotoilussa voi tehdä Bloggerissa myöhemmin.

Terveiset Picasasta

From Picasa-vienti

Hei kaikille!
kirjoitan teille Googlen Picasa-ohjelman avulla blogilleni. Se on ihan huima. Minä ainakin sekoan vähien kuvieni kanssa tietokoneen eri kansioiden välillä. On omat tiedostot, omat kuvatiedostot, on vanha kiintolevy ja sen kuvakansiot ja vaikka mitä. Hurja homma on jonkin tietyn kuvan etsiminen ja osa kuvista jääkin unohduksiin. Latasin suomenkielisen Picasan, josta Anne taas vinkkasi (kiitos Anne, AAY, YYA-filosofiasi puree minuun täysillä).
No, ohjelma skannasi (ei siirrellyt eikä kopionut eri paikkoihin) kaikki kannettavani kuvat ja kansioi ne kivoja pikkukuvia käyttäen. Tutkailen vielä ohjelmaa, mutta huomasin kätevät, helpot ja pienet kuvankäsittelytoiminnot (esim. rajaus, punasilmien poisto, seepiaväri, valoisuuden lisäys). Kuvahommat meidän perheessä hoitaa enimmäkseen mieheni, jolla on tuhansia kuvia koneella ja tehokkaat kuvankäsittelyohjelmat. Hänkin vaikutti kiinnostuneelta Picasasta. Ohjelmassa on mahdollisuus liittää kuva Bloggerin blogille, jota paraikaa teen. Kuvassa meikäläinen ja jäänveistäjä-serkultani lahjaksi saamani jäinen samppanjapullo jäähdytysmaljassa.
Edit: Jaaha, kuva oli ja meni jonnekin. Siinä se oli vasemmassa yläkulmassa näytillä, mutta ei tuntia myöhemmin. Yritän uudestaan. Edit 2. Toimii mulla kun talletan kuvan Picasassa webalbumiin ja sieltä käsin saan HTML-koodin blogiin liitettäväksi. Nyt pitäisi näkyä.

Dynaaminen Diino

...on uusin kokeilu. Vähän piti harjoitella. Latasin ohjelman ja loin tilin. Siirsin muutaman erilaisen tiedoston kokeeksi diinoon. Sitten mietin, olisikohan mahdollista tehdä hyperlinkki aikaisemmassa jutussa kuvana tallettamaani käsitekarttaan siten, että pikku ikkunat olisivat dynaamisia? Tosin kone valitteli aktiivisen ohjelman latailusta siten, että eivät taida vieraat uskaltaa tallettaa koneelleen minun cmappiani. Omalta koneelta aukesi mutta ei se vielä ihan toimi. Kiitos vinkistä Anne ja at. Diinossa tiedosto tehdään web-kelpoiseksi näin: ensin kun on raahattu omalla koneella tiedosto diino-ohjelmaan, klikataan tiedoston kohdalla hiiren oikeaa painiketta ja sallitaan "web access" (saa suojattua salasanalla). Sitten selainohjelma auki ja oman tilin web-osoitteesta pääsee käsiksi tiedostoon ja voi linkittää sen url-osoitteen esim. blogille.
Eilen hain myös upean valokuvan koristamaan ankeaa moodlenäkymää paikasta nimeltä morgueFile.com Kuvaaja pyysi kertomaan emaililla käyttötarkoituksesta. Laitoin mailin ja sain pian ystävällisen vastauksen.

Mikä oli "Nöpö"

Nöpö oli eka tietokoneeni vuosimallia 1988. Se oli lerppukone, mustakeltainen näyttö ja huikea 40 megan kiintolevy (kaikissa pc-koneissa ei ollut kovalevyä ja opettaja joka minulle maahantuomaansa konetta kauppasi sanoi, että pärjään tällä tosi kauan...)
Muistan epätoivon tunnit, kun yritin ilman mitään kunnon koulutusta ja opastusta saada konetta toimimaan ms-dos-kielellä. format, delete, copy-komennot, a:asemalta c:lle... jos munasi, saattoi tuhota parilla näppäilyllä koko koneen ohjelmat.
Windows-kuvakkeiden tulo oli tosi suuri muutos. Senkun hiiri-olennolla klikkaili kuvia. Pasianssinpeluulla oppi hiiren käyttöä ja graafisesti pasianssit olivat ihan upeita aiempaan palkkikuvaan verrattuna. Mikä käytön helppous! Ei enää ms-dosia!
Sitten tuli Suomeenkin kotisivuinnostus! Todella monet tekivät kotisivuja ja antoivat luovuuden kukkia. Minä seurailin toisen olkapään takaa kotisivujen tekoa, itse en jaksanut käydä opettelemaan HTML-kieltä.
Blogien tulo on mielestäni samanlainen helpotus kuin Windows aikoinaan. Toimii vaikka ei ohjelmointikieltä oikein osaakaan. Helppoa, senkun kirjoittelee ja klikkailee "liitä kuva" tai "linkki"-nappuloita.
Joidenkin "asiantuntijoiden" ylimielinen asenne blogeihin voisi selittyä osin sillä, että siinä ei tarvitse osata ohjelmointia ja siten on jokamiehen käytettävissä. Minusta taas on hienoa, että sitä mukaa kuin eri ohjelmat kehittyvät, kehittyy niiden helppous ja käytettävyyskin.
Tässä verkko-oppimisseikkailussa olen jo tutkinut monenlaisia palveluita ja useimmista selvinnyt ihan kokeilemalla ja klikkailemalla. Jumiutumisia ja isoja ongelmia ei ole tullut (Annen neuvot ja vinkit ovat auttaneet paljon) Tämä ei kerro niinkään omista nörttitaidoistani kun ohjelmien käyttäjäystävällisyydestä.
Mitäs Nöpölle kävi? No muutama vuosi sitten joutui jäteasemalle. Nykyiselle koneelle ei ole nimiä annettu, mutta ekan tietokoneeni muistan varmaan aina.

Fuusioita

Anne treenasi tiedonhallintaa mm. sähköpostitulvansa kanssa ja oli tyytyväinen Googlen Gmail-sähköpostiohjelman luokittelumahdollisuuksiin. Kokeiluversiosta on juuri siirrytty kaikille avoimeen. Linkistä pääset suomenkielisille kirjautumissivuille, joita itse käytin. Aion kokeilla, miten neljä muuta sähköpostiosoitettani linkittyy Gmailiin. Anne kertoi, että voin Gmailin kautta lähettää vastaukset "muiden sähköpostiosoitteideni nimissä", ettei vastaanottaja hämäänny.
No itse meinasin hämääntyä, kun Bloggeriin mennessäni ei salasanani kelvannut. Mitä ihmettä??? Onko capslock päällä? Aikani ähisin ja sitten tajusin, että juuri luomani Gmail-tunnus olikin siirtynyt ilmeisesti Google-tilini tunnukseksi ja ainakin blogille päästäkseni vanhat tunnukset eivät enää toimineet! Blogger ja Gmail pelittävät nyt näköjään samoilla tunnuksilla.
Flickr ja Yahoo toimivat yhteistyössä ja Google ostelee monenlaisia mielenkiintoisia laajennuksia, youtube yhtenä esimerkkinä. Tämähän on kuin pörssiyhtiöiden fuusiot ja nurkanvaltaukset! Käyttäjän kannalta on tietysti etuja siitä, että palvelut toimivat yksillä tunnuksilla ja tietojen siirto ohjelmasta toiseen on vaivatonta. Salasanatiedoston päivittäminen on kuitenkin hyvin tarpeellista.

Vanhan kartan kanssa eksyy

Muutimme Kouvolan seudulle Helsingistä 90-luvun alussa. Sittemmin pääkaupunkiseudulla ajellessa huomasi, kuinka uusia asutusalueita oli putkahtanut entiseen metsikköön, teitä laajennettu ja ramppeja rakenneltu uusiin paikkoihin. Vanhoilla tiedoilla ei välttämättä päässyt enää oikotietä määränpäähän. Toki perille löysi, mutta reittejä oli muutettu ja uusi kartta olisi auttanut asiassa.

Verkko-oppimisessa lienee kyse myös siitä, että tarvitaan uutta kognitiivista karttaa, jonka avulla asiat löytyvät ja pääsee oppimisessa haluamaansa määränpäähän. Karttaa ei vaan saa valmiina pakettina kaupasta. Itselläni ainakin viimeinen puoli vuotta on ollut kartan päivittämistä ja piirtämistä. Filosofi John Lockeen liitetään kuuluisa lausahdus, kuinka ihmisen mieli on kuin tyhjä taulu, kunnes kokemukset piirtävät siihen jälkensä. Jotain sellaista olen kokenut. Pitää päästä yli sen tunteen, että on eksyksissä, että tieto, jota juuri luin, katosi jonnekin bittiavaruuteen tai vastaan tulee englanninkuuloisia termejä, joiden merkitys on vielä ihan auki tai ainakin melko hämärä.

Pikkuhiljaa olen kokenut, että pääkadut, joita pitkin kannattaa kulkea, alkavat hahmottua. Jokin kiinnostava sivupolku, jolle saatan poiketa, ei tiputa minua kokonaan kartalta, vaan löydän takaisin määränpäähän. Hmmm. Suurkaupunki-metafora tuntuu toimivan omalla kohdallani aika hyvin. Jatkan sitä vielä vähän.

Anne kirjoittaa pedakurssin wikissä samastaa asiasta näin:

Kehittynyt kognitiivinen kartta liikkuu suhteessa kulkijaan. Voit tarkkailla itseäsi verkkotilassa. Tuntuuko, että eksyt? Älä luovuta. Tilanne vastaa sitä, että liikut vieraassa maassa, tuntemattomassa kaupungissa. Voit oppia uuteen ympäristöön reaalimaailmassa ja aivan vastaavasti virtuaalimaailmassa.

On hyvä muistaa, kuinka vaikeaa on ilman karttaa hortoilla uudessa suurkaupungissa. Eihän se onnistu, ennen kuin saa kiintopisteitä: oma hotelli, metropysäkki, kiinnostava nähtävyys. Pikkuhiljaa kulkeminen tulee helpommaksi näiden tuttujen juttujen avulla. Jotain verkko-oppimisen ja -opettamisen kiintopisteitä lienevät ne työkalut, joista aiemmin olen kirjoitellut. Oppimisympäristö, sosiaalinen veppi, käyttöön sopivat ohjelmat (paljon ilmaisia).

TVT-tukihenkilönä minun pitää myös pitää mielessäni, kuinka oma karttani on rakentunut pidemmälle verrattuna moneen kollegaan. Kiitos tästä koulutuksen ja verkossa vietetyn ajan (en viitsi laskea, mutta kivaa on ollut) ja innostavien esimerkkien ja ihmisten. Luulen, että kun yritän auttaa kollegaa, hänen oma kognitiivinen karttansa kehittyy. Se vaatii kuitenki aikaa, enkä voi kaikkea mielenkiintoista kerralla kertoa. Saatan esitellä "suurkaupungin" muutaman "herkkunähtävyyden" (vaikka blogin tai kuvanjako-ohjelman) ja innostaa ja rohkaista häntä täydentämään karttaansa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä.

Uusin kokeilu

tvt_cmap_kuva, originally uploaded by Sailankuvat.

Testasin Cmap-ohjelmaa, jolla voi laatia käsitekarttoja. Käytin sitä jäsentääkseni TVT-tukihenkilönä toimimista ja etenkin koulutuksen myötä suurimman innostukseni kohteeksi joutunutta sosiaalista webbiä, web2.0:aa.
Cmap tallettaa kartat sellaiseen tiedostomuotoon, jota en osaa hyödyntää. Talletinkin kartan kuvatiedostona jpeg-muodossa ja lähetin eilen perustamalleni tilille flickr-palveluun verkkoon. Siellä annoin luvan linkittämiseen blogilleni ja nyt kirjoittelen paraikaa flickr-ohjelmassa ja lähetän käsitekartan kommentteineen blogille. Ihan jännää! Ainoastaan hyperlinkit ei oikein onnistu täältä käsin, luulen, että editoin tekstiä niiltä osin Bloggerissa, jonka editointityökalu on simppeli. Kokeillaan!

Muuten sujui, mutta hienot pikkukuvat, jotka ovat cmapissa linkkejä, eivät toimi kartan ollessa kuva-muodossa. Pitäisi saada tallennettuna web-sivuna, luulen. Mutta sitten en saa upotettua sitä Bloggeriin... hmm.

Hyvä paha Powerpoint

Olen lueskellut kriittisiä blogikirjoituksia Powerpoint esityksistä. Tottahan se on, että jos kaikki kalvosulkeiset muuttaa tiheällä kirjoitetuiksi räikeän värisiksi, tehosteita paukkuviksi diaesityksiksi, niin meinaa pää hajota opiskelijoilta heti uutuudenviehätyksen mentyä ohi. Eikä se ihmisen ajattelukaan ole "ranskalaisia täpliä allekkain otsikon alla" -mallidian tapaista. Ajatus kulkee pikemminkin assosiaatiosta toiseen salamavauhtia, välillä palaten edelliseen ajatusatomiin ja sitten pompatessa isompiin yläkäsitteisiin ja takaisin yksittäisiin esimerkkeihin. Ei siis siististi numeroituina tärkeysjärjestyksessä, jolla lailla Ppt-diat usein rakentuvat.

Toisaalta moni opettaja haluaisi oppia Powerpointia saadakseen esteettisemmät "kalvopohjat" opetuskäyttöön ja alkaa tvt:n opetuskäytön siitä. Se on mainio alku. Samalla tallentuu materiaalia, luentopohjia, muistiinpanopohjia yms. sähköiseen muotoon ja mahdollistuu vaikka materiaalin jako laajemmallekin foorumille kuin oma luokkahuone.

Tekijäoikeudet verkkoon laitettavaan materiaaliin ovat niin ehdottomat, että käytännössä ei kukaan saisi tehdä oikein mitään teokselle. Luoville tuotoksille suunniteltu, tietyt oikeudet pidättävä ja tietyt pois luovuttava Creative Commons-lisenssi tuntuukin perustellulta.

Tuon Slidesharen lisäksi lienee muitakin työkaluja Powerpoint-diojen esillepanoon verkossa. Meidän käyttämämme Moodle ilmeisesti tallettaa esityksen ja kurssialustalle opettaja tekee linkin Ppt-esitykseen. Käyttäjällä/ opiskelijalla pitää olla Ppt-ohjelma omalla koneellaan, jotta saisi Moodlesta aineiston auki. Opiskelija voi tietysti ladata Powerpoint Reader ohjelman koneelleen tai käyttää ilmaista Open Office -pakettia, jonka Impress-ohjelma vastaa kohtuullisen hyvin Powerpointia. Saisinkohan diat Moodleen jotenkin "levälleen" tai samalla lailla kuin edellisessä blogissa "sulautettuna" ruutuun?

Lueskelin blogia, jossa amerikkalainen bisnesmies antoi Ppt-esityksille 10/20/30 säännön.

• Yhteen esitykseen ei enempää kuin 10 diaa
• Selityksiin pitää riittää 20 minuuttia
• Fonttikoko pitää olla ainakin 30 pikseliä

Ehkä johtuu opetettavista aineistani (ue, ps, fi), että ei oikein mikään, saati sitten Powerpointit ole mielestäni joko hyvää tai pahaa. Tällainen lohkominen on jotenkin lapsenomaista tai fundamentalistista ajattelua. Mieluummin ajattelen, että olioissa yleensäkin, myös Powerpointeilla on hyvä sekä paha puolensa. Sitten opettajan idealismilla ajattelen, että hyvää pitää kasvattaa ja pahaa pitää aisoissa. Myös TVT:n käytössä :)

Jere Majava kirjoittaakin samassa, vuoden 2004 lopussa julkaistussa verkkolehdessä:
"Opetusteknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia tiedon esittämiseen ja välittämiseen. Tietotekniikan suurin lupaus opetuksen kehittämiselle on kuitenkin vuorovaikutteisuuden lisääminen uusien välineiden ja kanavien avulla. Informaatioteknologia onkin jo synnyttänyt uudenlaisia, vuorovaikutteisia opetus- ja oppimismuotoja erityisesti verkko- ja etäopetuksessa."

Jaettuja voimapisteitä...

Kylläpä nauratti ääneen, kun kuuntelin eilen autossa työmatkalla muistaakseni Radio Novaa ja Kimmo Vehviläinen simultaanitulkkasi pitkän pätkän jotain suosittua poppibiisiä tyyliin "kuuma, kuuma vauva" (hot, hot baby). Siitä innostuneena tulkkasin otsikon aiheesta "Powerpoint-esitys Slideshare"-ohjelman kautta.
Kokeilen nyt, saanko blogiin pätkän powerpoint-esityksestä, jonka pidemmän version näytin opettajakollegoille viime tiistaina. Aiheena palvelukokonaisuus / opetusteknologiakeskus ja TVT-tukihenkilön rooli. Yritin kulkea pienin askelin, enkä rysäyttää kaikkea mielenkiintoista kerralla heidän niskaansa. Silti tuntuu, että kummastunut ja osin kauhistunut ilmapiiri hiipi kohti meikäläistä. Tuon jälkeen kuitenkin pari kollegaa kyseli, josko auttaisin moodlen kanssa ja powerpointeissa. No tietysti autan, vaikka minä en mikään virallinen kouluttaja ole vaan aika itseoppinut ja itse-erehtynyt tapaus. Silti se "kokeile, munaile, onnistu, rutinoidu ja kokeile taas jotain uutta"- linja taitaa olla toimiva - niin behavioristiselta kuulostaakin. Paljon munailuja vähentää se, että on edelläkävijöitä, jolta saa vinkkejä. Oikaisee ikään kuin muutaman mutkan ja pään hakkaamisen seinään, kun löytää jaettuja linkkejä, blogeja tai wikejä, joista saa omaan ajatteluun ja kokeiluun apua.
Kun tekniikkaan ja työvälineisiin ensin pääsee käsiksi, voi myöhemmin korjata satoa omassa opetuksen, sen monipuolistumisessa luokan seinien ulkopuolelle.