TVT-tukihenkilöksi kasvaminen on mielenkiintoinen prosessi. Olen havainnut itselläni jo monenmoisia vaiheita. Aluksi mietin: Täh! Pitääkö minun ruveta tuottamaan ilmaista materiaalia verkkoon? Enhän minä osaa tehdä kotisivujakaan...
Sitten kuulin oppimateriaalipankista oppimisaihioista, ideoiden vaihtamisesta. Se ei kuullostanut pahalta. Kyllähän verkossa on paljon hyvää ja ajankohtaista tietoa. Minäkin raahaan opiskelijoita ATK-luokkaan tiettyjä sivuja tutkimaan.
Sen jälkeen koulussamme pidettiin Moodle-koulutusta. Pitäisiköhän yrittää itse tehdä jotain? Ensimmäiset yritykset tein keväällä 2006, kirkkohistorian kurssilla, jossa opetin kolmea eri ryhmää yhtäaikaa, 95 opiskelijaa kirjautui sisään! Muutamat kurssitkin kävin KymiPron kautta.
Seuraavaksi heräsi kysymys tekniikan tuomisesta luokkaan: mikä on pedagogisesti järkevää. Aloin surffailla eri koulujen sivuilla, hakea verkkomateriaalia, kyselin paljon eri ihmisiltä. Tätä jatkoin kesälläkin. Erityisen usein päädyin samoille verkkosivuille, joiden takaa löytyi asiaan pidempään uppoutunut kollega, joka opettaa alle sadan km:n päässä pääosin samoja aineita! Ryhdyin tutkimaan ja tutustumaan monenlaiseen.
Kun koulu alkoi elokuussa 2007, olin monen hämmästykseksi vapaaehtoinen ja innostunut ryhtymään koulumme pedagogiseksi tueksi TVT:n käytössä, siis TVT-tukihenkilöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti