Mediapöytä

Syksyllä 2006 teimme tuloksellista tiimityötä. Mikrotukihenkilö, atk-suunnittelija, minä, rehtori ja kalustonhoitaja. Lopputulos on jotakuinkin tämän näköinen.
Nimeä mietittiin; ATK-vaunu, mediakärry ja vaikka mitä. Lopulta nimeksi tuli mediapöytä. Saimme kasaan kaksi mediapöytää. Ne on itse rakennettuja, alahyllyllä on tilaa aktiivikaiuttimille (vanha), vähän ylempänä VHS/DVD -soittimelle. Pöytätasolla on kannettava tietokone ja pienet tietokonekaiuttimet ja ylätasolla dataprojektori. Dataprojektorit piti ostaa ja pöytä rakentaa, muut laitteet haalittiin kasaan sieltä täältä. Lopulta kaikki kytkettiin valmiiksi monen töpselin jatkojohtoon (10 m pitkä, jotta varmasti ylettää joka luokassa sähkörasiaan) ja tietokoneeseen laitettiin datakaapeli, "nettipiuha", jolla myös oli riittävästi pituutta. Tein yksinkertaiset "vaihe vaiheelta" käyttöohjeet, jotka liimasin kontaktimuovin avulla pöydän kulmaan. Tarrakirjoittimella tein kaikkiin kriittisiin paikkoihin ohjeita ("muistitikku tähän","poista ensin linssinsuojus" jne.)
Ideana on, että opettaja voi käyttää Internetiä tai näyttää videoita/ DVD:tä mahdollisimman helposti. Sähkötöpseli seinään ja haluttuihin laitteisiin virrat päälle ja a vot!
Lähes kaikki opettajat ovat käyttäneet pöytiä tämän lukuvuoden aikana ja palaute on ollut myönteistä. Tulevaisuuden visiona on saada kiinteitä systeemejä luokkiin. Siirrettävät mediapöydät ovat kuitenkin oiva ratkaisu tässä vaiheessa.

Ne resurssit, ne resurssit...

Verkkoavusteinen opetus luokkatilassa vaatii koululta ainakin

1. riittävän nopeaa verkkoa, jossa "videovirtakin" toimii tökkimättä
2. nettiyhteyttä joka luokassa
3. tietokonetta, jolla verkon aarteisiin pääsee käsiksi
4. dataprojektoria, jolla esittää asiat opiskelijoille
5. varmasti iloa ja hyötyä olisi paljon muustakin, josta minulla ei ole tietoa :)

Faktaa taitaa olla, että tämän listankin asioista moni puuttuu useimmilta kouluilta. On turhauttavaa, jos koululla yritetään säästää välttämättömistäkin menoista vaikkapa sitä ensimmäistä dataprojektoria varten, eikä rahat riitä, resursseja kiristetäänkin ja tarpeellinen laite jää taas kerran haaveeksi.

Eräs mielenkiintoinen idea liittyy aiempaan kirjoitukseeni linux-pohjaisesta systeemistä. Teknisesti on mahdollista hommata tehokas palvelinkone, joka koulun verkossa toimisi aivoina ja muistina "tyhmille" koneille. Nämä "tyhmät" koneet voisivat olla luokkahuoneessa opettajan käytössä, eikä niiden tarvitsisi olla uusinta uutta. Kun palvelinkoneelta löytyy kapasiteettia tarpeeksi, voisi vanhempikin kone olla työpäätteenä ja siinä toimisi linux-pohjainen toimisto-ohjelmapaketti OpenOffice (Open= opettajan...hehheh), joku kuvankäsittelyohjelma ja nettiselain. Kun yhä enemmän opetusmateriaalia löytyy verkosta, tämä tuntuisi hyvinkin toimivalta systeemiltä.

Haasteena on tietysti sopivan tilan ja rahan saaminen palvelinkonetta varten, itse systeemin rakentaminen ja opettajille ainakin Ubuntun tai vastaavan käyttöjärjestelmän opettelu tutun Windowsin sijasta. Silti rajalliset resurssit tuntuisi järkevämmältä sijoittaa tehokkaaseen palvelinkoneeseen ja nopeuttaa sitä kautta vanhaa laitteistoa luokissa, kuin odottaa ja itkeä uudempia koneita aineluokkiin.

Kuulisin mieluusti lisää asiasta, jos mahdollisilla blogini lukijoilla ja lurkkijoilla on käytännön kokemuksia, vinkkejä tahi varoituksen sanoja aiheeseen liittyen.

Avointa menoa

Kerroin käyneeni Hämeenlinnan ITK-päivillä. Ekakertalaisena oikein mielenkiintoinen kokemus. Kouvolan TIKEn kokouksessa sain kertoa päällimmäisiä tunnelmia. Niitä tässä muutama.

• Verkko-opetusta kehitetään monella rintamalla. Osin suljettujen oppimisympäristöjen (Helsingin Fronter, Moodle tai Opit monessa paikassa) avustuksella mutta ilahduttavasti myös verkossa avoimesti. Opetushallitus tarjoaa paljon ilmaisia eväitä opettajille ja verkko-opetuksen ja sulautetun opetuksen pioneerit pitävät Intenetiä "opemateriaalimappinaan"
• Opetusteknologia kulkee pedagogiikan mukana. Tavoitteena on, että tieto-ja viestintätekniikkaa voisi hyödyntää myös luokkaopetuksessa ja lähiopetuksessa. Verkon aarteet eivät ole suinkaan vain etäopiskelijoita varten. Siksi dataprojektori ja verkossa oleva tietokone alkavat olla välttämättömiä. jossain vaiheessa dokumenttikamera kenties syrjäyttää piirtoheittimen...
  
• Avoimet ohjelmat (Open Office, linux-pohjainen käyttöjärjestelmä Ubuntu ja sen kouluun sovitettu versio edubuntu, OPH:n VALO eli vapaat ja avoimen lähdekoodin ohjelmat) kohtuullisen raskaasti hinnoiteltujen lisenssien sijasta alkavat kiinnostaa. Käyttövarmuuteen ja helppouteen kun satsataan niin koulumaailmassa näihin siirryttäneen enenevässä määrin. Rahaa voisi jäädä vaikkapa edellä mainittuun dokumenttikameraan...

Näistä kertoilin ja näin kokouksessa eka kerran ubuntun toiminnassa. Naapurikoulun kollega käyttää sitä ja mikrotukihenkilömme oli asentanut sen vanhahkoon koneeseen hänelle luokkaopetusta varten. Näytti rakas tuttu "tulikettuni" toimivan siinä mainiosti selaimena. Sen verran mielenkiintoiselta homma vaikutti, että tutkin alustavasti tietoja ubuntusta. Nimi tulee afrikkalaisesta ajattelusta ja tarkoittaa jotain "jakamista, auttamista, inhimillisyyttä ihmisten välillä", se voidaan suomentaa "ihmiseltä ihmiselle". Kivaa!

Väritetty Totuus

Lauantaina lukiossamme oli työpäivä. Porukka kävi elokuvissa katsomassa tositapahtumiin perustuvan leffan Väritetty totuus.
Tilasimme sen koulukinon kautta ja paikallinen elokuvateatteri esitti sen meille. Koulukino tarjosi elokuvaan loistavaa oppimateriaalia, jota opettajat pareittain hyödynsivät vetäessään noin kymmenen opiskelijan työpajoja.
Juonesta lyhyesti: innokas toimittaja Stephen Glass kirjoittaa juttuja, joita muut pitävät mainioina ja hauskoina. Maineen kasvaessa paineet uusiin onnistumisiin kasvavat ja toimittaja sortuu keksimään juttuihinsa lähteet ja itse asiassa koko jutun. Lopulta nettilehti toimittajineen alkaa selvitellä taustoja ja paljastaa huijauksen ja Glass saa potkut.
Mielestäni elokuva oli mainio selvitellessään mediamaailman koukeroita ja uskottavuutta. Lukiolaiset tietävät kyllä, että kaikkea mediassa olevaa ei voi pitää totena. Silti muistutus on tärkeää myös meille opettajille. Elokuva antoi myös opetuksen toimittajan vastuusta ja rehellisyydestä. Suosittelen!
Työpajassa opiskelijat saivat pari tehtävää. Kyselin mm. mitä medioita he pitävät luotettavina, mitä epäluotettavina. Tutkittiin sen aamun verkkolehtiä ja katsottiin, kuinka uutiset otsikoitiin esim. Hesarissa, Iltasanomissa tai Seiskassa.
Työpajaan valmistautuessa tutkin erinomaista Kenguru -materiaalia. Käykääpäs loikkimassa sivuilla!

Uusia tuulahduksia

Terveiset Hämeenlinnan Aulangolta ja ITK-päiviltä. Heräsin puoli kuusi ja parin työkaverin kanssa huristelin kohti Hämeenlinnaa, jonne en ollut ikinä ajanut! Onneksi netistä löytyi välimatkataulukko, arvioitu ajoaika sekä karttasivukin.
Olin saanut tehtäväksi mm. kerätä esitteitä dokumenttikameroista. ITK-näyttelystä löytyikin useita ehdokaita niin myyjistä kuin kameroistakin. Hinta on kuitenkin aika korkea. Kuitenkin dokumenttikamera tekisi piirtoheittimet tarpeettomiksi (vanhoa kalvojakin voi näyttää kameran avulla) ja monipuolistaisi opetusta. Voisin näyttää kirjoissa olevia kuvia, ottaa dokumenttikameralla kuvia ja tallettaa ne tietokoneelle, kuvata esineitäkin...
Kuulin päivän aikana monia mielenkiintoisia asioita. Esimerkiksi se, että opetushallitus tarjoaa palvelintilaa opettajille Cmap-käsitekarttojen tekoa varten. Uusi ohjelmaversio on tullut ja siihen on käännetty suomen - ja ruotsinkieliset help -tiedostot. Sain uutta intoa lähteä virittelemään käsitekarttoja dynaamisiksi, muokattaviksi ja linkkien avulla toimiviksi yhdessä oppilaiden kanssa!
Täällä bloggerissa häärätessäni aloin huomata jotain kummallista. Hetkinen! Tämähän on suomennettu. Hassun höpsö Dashboard onkin Ohjausnäkymä. Hallinnon välilehdetkin ovat suomeksi. Tajusin, että voin tilata Gmailiini ilmoituksen kommenteista. Upeaa! Aikaisemmin olen klikkaillut sivuja auki ja tutkinut, onko uusia kommentteja tullut. Liekö tuo ominaisuus jokin Bloggerin uudistus, vai tajusinko sen vasta rakkaalle äidinkielelleni käännettynä? Hienoa joka tapauksessa. Opiskelen nyt muitakin blogitermejä suomenkielisinä: Tags = luokkatunnisteet, New post= uusi teksti jne.
Olen ilmeisen fanaattisesti ja oma-aloitteisesti penkonut verkosta tietoa kaikenlaisesta mielenkiintoisesta, sillä huomasin, että en ollutkaan "ihan pihalla" ITK-päivien teemoista. Itse asiassa sosiaalinen weppi, moodlen käyttö ja oppimisaihiot olivat jollain lailla verissä. Nyt jatkan vielä esitteiden tutkimista ja vierailen näytteilleasettajien verkkosivuilla.
Kuulumisiin!

Hyvää Pääsiäistä

Aikaisen kevään tuntu on on hiipinyt iholle ja virkistänyt mieltä. Jäät ovat lähteneet ennätysaikaisin ja pihaa on saanut rapsutella vaikka kalenteri sanoi, että ollaan vasta maaliskuun lopulla.

Nyt on aika piipahtaa blogillakin. Kuvasta kiitos morgueFile- palvelulle.

Tietotekniikkarintamalla muutamia uusia kokeiluita.
1. ADSL-moodeemimme hajosi ja hommasimme kotiin sellaisen, joka mahdollisti WLAN-yhteyden kannettavaan tietokoneeseeni. Suomeksi siis: pöytäkoneet ovat edelleen nettipiuhan päässä kiinni modeemissa mutta kannettavan voi ottaa kainaloonsa ja mennä vaikka löhöämään sohvalle ja verkkoyhteys toimii. Kivaa! Tätä langatonta yhteyttä yritämme ensi syksynä koulussammekin. Joissain luokissa kyllä on tietokone mutta hyvin iäkäs ja tehoton nykyvaatimuksia ajatellen. Dataprojektoreja ei vielä ole kuin pari. Mietin, kuinka voisin hyödyntää omaa konettani ja langatonta verkkoa oppitunnilla. Tietysti tarvitsen myös heijastusmahdollisuuden seinälle, jotta oikeasti voisin käyttää opetuksessa internet-verkon aarteita.
2. Kävin päivittämässä PowerPoint-taitoni pikakurssilla. Muutama kollega-ope haluaisi oppia perusteet pp-esityksen tekemiseen ja minä koulumme tvt-tukihenkilönä (=tieto- ja viestintätekniikan pedagogisessa käytössä auttava opekollega) lupasin auttaa alkuun. Aion myös esitellä pp-esityksen laittamista verkkoon ja varoitella liian pitkistä ja tehosterikkaista esityksistä. Aiheesta kirjoittelinkin aiemmin.
3. Lukion tvt-tukihenkilön ominaisuudessa minut kutsuttiin varajäseneksi TIKE:en eli Kouvolan tietotekniikan käyttöä opetuksessa ohjaavaan ryhmään. Esittelin blogia ja wikiä alustavasti ensimmäisessä kokouksessa.

Vajaan kahden viikon päästä käyn ensimmäistä kertaa ITK-päivillä. (=Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa) saas nähdä mitä mielenkiintoista siellä kuulen. Annan raporttia blogilla reissun jälkeen. Kuulin, että "se mitä Hämeenlinnan ITK-päivillä tänä vuonna esitellään tulee kahden vuoden kuluttua koulumaailmaan". Eturintamassa edelläkävijöitä siellä kai tapaa. Tuskin maltan odottaa...

Paastonaikaa

Kirkkovuodessa vietetään paraikaa laskiaisesta alkanutta ja pääsiäisaamuun kestävää paastonaikaa. Vaikka asian ymmärtäisi aivoillaan, oppii kroppakin tuntemaan arjen ja juhlan eron, kun paaston jälkeen on herkkujen ja juhlan aika.
Paasto ei välttämättä tarkoita kevyempää ja yksinkertaisempaa ruokavaliota. Paastota voi myös sohvaperunana olosta, iltapäivälehtien ostosta, valittamisesta, kahvista tai mistä tahansa sellaisesta, johon kokee tulleensa väärällä tavalla riippuvaiseksi.
Viime viikko oli meidän perheessä nettipaastoa. Riehuimme Rukan rinteillä ainakin kuusi tuntia päivässä emmekä päässeet tietokoneille. Naureskeltiin etukäteen vähän, että "ans' kattoo, kuinka meidän käy, tuleeko vieroitusoireita". Minä en päässyt omalle enkä muiden blogeille, muuta perhettä koukuttavat HatTrick ja World of Warcraft jäivät oman onnensa nojaan. Ihan terveellinen kokemus, varsinkin kun pakkomielteinen nettiriippuvuus on todellinen ongelma monille. On siellä niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista.
Huomasin opiskeluaikojeni ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön, YTHS:n sivuille ilmestyneen ohjeita nettiriippuvuuden hoitoon (kun minä opiskelin viime vuosituhannen puolella, pc-koneet olivat juuri tulleet markkinoille, terveysongelmia ei asian suhteen vielä ollut).
Ilmeisesti jotkut ihmiset ovat herkempiä ratkeamaan riippuvaisiksi kuin toiset. Osa riippuvuuksista on vakavia, koska ne tuhoavat terveyttä, ihmissuhteita tai taloutta. Puhutaan esimerkiksi nettipokerin pelaajista, jotka pelaavat velkarahalla ja saattavat itsensä konkurssiin. Suunnitellaan lakimuutosta, joka rajoittaisi nettipokerin pelaamista. Tätä lakialoitetta osa taas vastustaa tiukasti, nettiadressissa on paljon allekirjoituksia.
Tekaisin vielä testin, joka sanoi minun olevan todennäköisesti netin kohtuukäyttäjä ilman suurempia ongelmia, mutta lupasi kyllä kertoa lisää nettiriippuvuudesta...

Joku kävi kylässä

Siis piipahti plokissa. Aika jykevä tunne täytti mieltäni eilen illalla. Tutustuin tarkemmin Sitemeter-palvelun sähköpostiini lähettämään raporttiin blokivierailuista. Kerrottiin kävijöiden määrää ja sitä, miltä sivulta blogille oli tultu. Sain maailmankartan auki, jossa punaiset pilkut kävijöistä keskittyivät tälle alueelle.
Pari kuukautta sitten aloittaessani ajattelin, että blogikirjoittelu on vain omaa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön prosessointia ja tieto-, ohjelma- ja linkkivaraston luomista itselleni ja parille muulle "hassulle". En ole rohkaistunut vielä käyttämään blogilistaa tai muita blogihakupalveluitakaan. Silti moni tyyppi on piipahtanut kylässä.
Olen valinnut niin, että blogille pääsee kommentoimaan vain kirjautuneet. Ehkä anonyymien kommenttien salliminen olisi lisännyt kommenttien määrää, mutta näin on nyt hyvä. Kerrassaan mainiota on se, kun vuorovaikutusta syntyy kommenttipalstalla. Siinä on se tärkeä ero verkkopäiväkirjoihin tai muuhun suljettuun blogikirjoitteluun.
Osa kävijöistä haluaa lukea jonkun tekstin tai kokeilla linkkejä, "pysyä jyvällä", vaikka eivät kommentoi mitään. Olen oppinut, että verkkomaailmassa tästä voi käyttää sanaa "lurkkiminen". Minä en pane ollenkaan pahakseni lurkkimista, käykää vaan peremmälle. Jos sinä anonyymi vierailija huomaat kuitenkin jossain vaiheessa intoa "ilmiintyä" ja antaa vaikka jotain vinkkiä, siitä vaan. Kahta hauskempaa.
ps. En tiedä, mitä innoissani klikkailin, mutta kävijälaskuri hävisi blogin vasemmasta laatikosta. Tili ja tietojen pitäisi olla kunnossa mutta kuvaa ei näy. Pitääpä taas pohtia, miten sen saan takaisin.

Oma kuukle

From Picasa-vienti

Olen hommannut itselleni Gmailin Googlen kautta. Googletilin tunnukset toimivat nyt minulla ainakin Bloggerissa, Picasassa ja Gmailissa. (jostain syystä en saa avattua siinä muiden sähköpostiosoitteideni liittämistä Gmailiin - vaikka ponnahdusikkunat saisi avattuakin...). Uusin testaukseni on uutissyötteitä vahtiva GoogleReader. Kokeilin vielä oman etusivun luomista Googlen aloitusikunaan. Uutisfriikkinä valitsin muutaman uutispalvelun, kalenterin ja kellon (jotta ei ajantaju ihan häviäisi) ja sähköpostipalvelun. tein vielä hupi ja hyöty-välilehdet, jonne klikkailin sudokua, päivän taideteoksen, laskimen ja pari muuta juttua. Etusivusta kaappasin kuvan ihan näppäimellä PrintScreen ja avasin omalla koneella kuvankäsittelyohjelmalla. Pienensin ja pakkasin vähän sitä. Sitten löysin kuvan Picasan avulla tosi pikaisesti koneeltani. Siirsin kuvan web-albumiin (piti perustaa, toimii samoilla Google.tilin tunnuksilla )ja liitin kuvan sinne ja sieltä Bloggeriin. Hienosäädöt muotoilussa voi tehdä Bloggerissa myöhemmin.

Terveiset Picasasta

From Picasa-vienti

Hei kaikille!
kirjoitan teille Googlen Picasa-ohjelman avulla blogilleni. Se on ihan huima. Minä ainakin sekoan vähien kuvieni kanssa tietokoneen eri kansioiden välillä. On omat tiedostot, omat kuvatiedostot, on vanha kiintolevy ja sen kuvakansiot ja vaikka mitä. Hurja homma on jonkin tietyn kuvan etsiminen ja osa kuvista jääkin unohduksiin. Latasin suomenkielisen Picasan, josta Anne taas vinkkasi (kiitos Anne, AAY, YYA-filosofiasi puree minuun täysillä).
No, ohjelma skannasi (ei siirrellyt eikä kopionut eri paikkoihin) kaikki kannettavani kuvat ja kansioi ne kivoja pikkukuvia käyttäen. Tutkailen vielä ohjelmaa, mutta huomasin kätevät, helpot ja pienet kuvankäsittelytoiminnot (esim. rajaus, punasilmien poisto, seepiaväri, valoisuuden lisäys). Kuvahommat meidän perheessä hoitaa enimmäkseen mieheni, jolla on tuhansia kuvia koneella ja tehokkaat kuvankäsittelyohjelmat. Hänkin vaikutti kiinnostuneelta Picasasta. Ohjelmassa on mahdollisuus liittää kuva Bloggerin blogille, jota paraikaa teen. Kuvassa meikäläinen ja jäänveistäjä-serkultani lahjaksi saamani jäinen samppanjapullo jäähdytysmaljassa.
Edit: Jaaha, kuva oli ja meni jonnekin. Siinä se oli vasemmassa yläkulmassa näytillä, mutta ei tuntia myöhemmin. Yritän uudestaan. Edit 2. Toimii mulla kun talletan kuvan Picasassa webalbumiin ja sieltä käsin saan HTML-koodin blogiin liitettäväksi. Nyt pitäisi näkyä.