Vanhan kartan kanssa eksyy

Muutimme Kouvolan seudulle Helsingistä 90-luvun alussa. Sittemmin pääkaupunkiseudulla ajellessa huomasi, kuinka uusia asutusalueita oli putkahtanut entiseen metsikköön, teitä laajennettu ja ramppeja rakenneltu uusiin paikkoihin. Vanhoilla tiedoilla ei välttämättä päässyt enää oikotietä määränpäähän. Toki perille löysi, mutta reittejä oli muutettu ja uusi kartta olisi auttanut asiassa.

Verkko-oppimisessa lienee kyse myös siitä, että tarvitaan uutta kognitiivista karttaa, jonka avulla asiat löytyvät ja pääsee oppimisessa haluamaansa määränpäähän. Karttaa ei vaan saa valmiina pakettina kaupasta. Itselläni ainakin viimeinen puoli vuotta on ollut kartan päivittämistä ja piirtämistä. Filosofi John Lockeen liitetään kuuluisa lausahdus, kuinka ihmisen mieli on kuin tyhjä taulu, kunnes kokemukset piirtävät siihen jälkensä. Jotain sellaista olen kokenut. Pitää päästä yli sen tunteen, että on eksyksissä, että tieto, jota juuri luin, katosi jonnekin bittiavaruuteen tai vastaan tulee englanninkuuloisia termejä, joiden merkitys on vielä ihan auki tai ainakin melko hämärä.

Pikkuhiljaa olen kokenut, että pääkadut, joita pitkin kannattaa kulkea, alkavat hahmottua. Jokin kiinnostava sivupolku, jolle saatan poiketa, ei tiputa minua kokonaan kartalta, vaan löydän takaisin määränpäähän. Hmmm. Suurkaupunki-metafora tuntuu toimivan omalla kohdallani aika hyvin. Jatkan sitä vielä vähän.

Anne kirjoittaa pedakurssin wikissä samastaa asiasta näin:

Kehittynyt kognitiivinen kartta liikkuu suhteessa kulkijaan. Voit tarkkailla itseäsi verkkotilassa. Tuntuuko, että eksyt? Älä luovuta. Tilanne vastaa sitä, että liikut vieraassa maassa, tuntemattomassa kaupungissa. Voit oppia uuteen ympäristöön reaalimaailmassa ja aivan vastaavasti virtuaalimaailmassa.

On hyvä muistaa, kuinka vaikeaa on ilman karttaa hortoilla uudessa suurkaupungissa. Eihän se onnistu, ennen kuin saa kiintopisteitä: oma hotelli, metropysäkki, kiinnostava nähtävyys. Pikkuhiljaa kulkeminen tulee helpommaksi näiden tuttujen juttujen avulla. Jotain verkko-oppimisen ja -opettamisen kiintopisteitä lienevät ne työkalut, joista aiemmin olen kirjoitellut. Oppimisympäristö, sosiaalinen veppi, käyttöön sopivat ohjelmat (paljon ilmaisia).

TVT-tukihenkilönä minun pitää myös pitää mielessäni, kuinka oma karttani on rakentunut pidemmälle verrattuna moneen kollegaan. Kiitos tästä koulutuksen ja verkossa vietetyn ajan (en viitsi laskea, mutta kivaa on ollut) ja innostavien esimerkkien ja ihmisten. Luulen, että kun yritän auttaa kollegaa, hänen oma kognitiivinen karttansa kehittyy. Se vaatii kuitenki aikaa, enkä voi kaikkea mielenkiintoista kerralla kertoa. Saatan esitellä "suurkaupungin" muutaman "herkkunähtävyyden" (vaikka blogin tai kuvanjako-ohjelman) ja innostaa ja rohkaista häntä täydentämään karttaansa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä.