Portaaleja pirstaleina

Alati kasvavan ja laajenevan nettimaailman ongelmana on varmastikin tiedon löytäminen. Mistä ne aarteet saisi kaivettua esille? Erilaiset portaalit ja linkkilistat pyrkivät kokoamaan hyvää aineistoa yhdelle sivulle. Omassa tiedonhaussani olen usein huomannut, että päällekkäisiä ja osittain vanhentuneitakin listoja ja portaaleja on jo niin paljon, ettei niistä oman alankaan sivuista kaikista ole tietoa. Johtaako tämä siihen, että jokaisella enemmän verkkoa käyttävällä on omat kirjanmerkkinsä tai suosikkinsa, joita sitten jaetaan sosiaalisesti verkossa? Kuten Delicious, joka on viime vierailun jälkeen erinäköinen kuin aiemmin, tässäuudistusten esittely. Vai onko jokin taho, jonka portaali on mahdollisimman kattava ja laadukas siten, että sen varassa voisi aika pitkälle toimia?
Makupalat-linkkikirjasto on laajasti tunnettu, Opetushallituskin on kerännyt hyvää verkkomateriaalia esimerkkinä uskonnon opetus.

Verkko-opettajan opas Tampereelta

on hyvin selkeä. Siinä on erikseen selvitetty meilläkin käytössä olevan Moodlen ominaisuuksia. Itselleni mielenkiintoinen oli esimerkki uskonnon viimeisestä valtakunnallisesta kurssista ue5, jota alan muutaman päivän kuluttua opettamaan lähiopetuksena,mutta moodlea ja verkon aarteita uudella lailla hyödyntäen (tämä on suunnitelmana). Hienoa Tampere!

Löytöretkellä

Ryhdyin etsimään CC-lisenssillä tms. verkosta löytyvää materiaalia, jota voisin käyttää omassakin opetuksessa. Omat tekniset taidot riittävät lähinnä valokuvien ottamiseen ja Powerpoint-diasarjojen tekemiseen. Nuoret ovat tottuneet komeaan kuvakieleen. Olen päättänyt, että ikivanhat (80-90-luvuilta) tuhruiset monisteet saavat lähteä. Ei niitä ilkeä enää käyttää, vaikka asia olisi ok. Kuvat tuntuvat vanhenevan jossain viidessä vuodessa, ihmisten silmälasit ja hiustyylit tuppaavat vaikuttamaan koomisilta. Tahatonta komiikkaa saan aikaan myös muistelemalla opiskeluaikoja 80-luvun loppupuolella, kun opiskelijat ovat syntyneet 1990.
Siis päivitetään varastoja ja raikastetaan omaa pääkoppaakin. Löytöretkellä tarttui heti mainio kuvaa ja ääntä yhdistävä kirkkohistoriaan liittyvä juttu Savonlinnasta. Muihinkin aineisiin liittyvää siellä on. Hienoa Virpi Loikkanen (Savonlinnan lyseon lukio) ja Kati Saramäki (Sulkavan lukio)!!!

Kuumia pottuja

Välillä koulussa harmitellaan joidenkin lukioon tulevien opiskelijoiden heikkoja perustaitoja. Sellaisten harjoitteluun sopisi loistavasti tällaiset harjoitukset.
Kone ei väsy antamaan vinkkejä ja tehtävien ratkomista voi aikatauluttaa oman mielen mukaan. Moodleenkin voi yhdistää HotPotatoes -tehtäviä, joten siellähän voisi olla vaikka tukiopetusalusta, jossa opiskelija voi treenata ja opettaja näkee helposti tulokset.
Olen tehnyt viime vuonna muutaman sanaristikon ja "raahaa" oikeat sanaparit rinnakkain -tehtäviä. Innostuin vähän ja taidan tehdä ensi jakson filosofian läksyt käsitteiden määrittelyistä kuumiksi potuiksi... Aivan mainiot ohjeet löytyvät vaikka täältä.

Pohjoisen Kymenlaakson Hämisverkosto

Kudomme verkostoa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön ympärille. Meillä on oma julkinen blogi, jolle kuka tahansa kiinnostunut on tervetullut kommentoimaan ja kyselemään. Koko tvt-tukihenkilöverkosto kouluttajineen kirjoittaa blogille. Eihän kukaan araknofobinenkaan voi vastustaa noin kilttiä hämähäkkiä. Sillä on raajat yhtäaikaa monessa paikassa, koska tvt-tukihenkilö toimii linkkinä mm. opettajien, koulutuksen tarjoajien, atk-väen ja Oppimisteknologiakeskus Kymiedun välillä.

Eteläisen laakson väki on tiukasti verkostossamme kiinni. Yhteistyötä ja avunantoa, ystävyyttä unohtamatta edustaa meidän alueelliseen moodleen Annelta saamamme upea aineisto verkko-oppimisesta. Kiitos tuhannesti! menkääpäs tutkimaan Opettaja verkossa, aineistoa. Avain on tekijänsä etunimi.

Mediapöytä

Syksyllä 2006 teimme tuloksellista tiimityötä. Mikrotukihenkilö, atk-suunnittelija, minä, rehtori ja kalustonhoitaja. Lopputulos on jotakuinkin tämän näköinen.
Nimeä mietittiin; ATK-vaunu, mediakärry ja vaikka mitä. Lopulta nimeksi tuli mediapöytä. Saimme kasaan kaksi mediapöytää. Ne on itse rakennettuja, alahyllyllä on tilaa aktiivikaiuttimille (vanha), vähän ylempänä VHS/DVD -soittimelle. Pöytätasolla on kannettava tietokone ja pienet tietokonekaiuttimet ja ylätasolla dataprojektori. Dataprojektorit piti ostaa ja pöytä rakentaa, muut laitteet haalittiin kasaan sieltä täältä. Lopulta kaikki kytkettiin valmiiksi monen töpselin jatkojohtoon (10 m pitkä, jotta varmasti ylettää joka luokassa sähkörasiaan) ja tietokoneeseen laitettiin datakaapeli, "nettipiuha", jolla myös oli riittävästi pituutta. Tein yksinkertaiset "vaihe vaiheelta" käyttöohjeet, jotka liimasin kontaktimuovin avulla pöydän kulmaan. Tarrakirjoittimella tein kaikkiin kriittisiin paikkoihin ohjeita ("muistitikku tähän","poista ensin linssinsuojus" jne.)
Ideana on, että opettaja voi käyttää Internetiä tai näyttää videoita/ DVD:tä mahdollisimman helposti. Sähkötöpseli seinään ja haluttuihin laitteisiin virrat päälle ja a vot!
Lähes kaikki opettajat ovat käyttäneet pöytiä tämän lukuvuoden aikana ja palaute on ollut myönteistä. Tulevaisuuden visiona on saada kiinteitä systeemejä luokkiin. Siirrettävät mediapöydät ovat kuitenkin oiva ratkaisu tässä vaiheessa.

Avointa menoa

Kerroin käyneeni Hämeenlinnan ITK-päivillä. Ekakertalaisena oikein mielenkiintoinen kokemus. Kouvolan TIKEn kokouksessa sain kertoa päällimmäisiä tunnelmia. Niitä tässä muutama.

• Verkko-opetusta kehitetään monella rintamalla. Osin suljettujen oppimisympäristöjen (Helsingin Fronter, Moodle tai Opit monessa paikassa) avustuksella mutta ilahduttavasti myös verkossa avoimesti. Opetushallitus tarjoaa paljon ilmaisia eväitä opettajille ja verkko-opetuksen ja sulautetun opetuksen pioneerit pitävät Intenetiä "opemateriaalimappinaan"
• Opetusteknologia kulkee pedagogiikan mukana. Tavoitteena on, että tieto-ja viestintätekniikkaa voisi hyödyntää myös luokkaopetuksessa ja lähiopetuksessa. Verkon aarteet eivät ole suinkaan vain etäopiskelijoita varten. Siksi dataprojektori ja verkossa oleva tietokone alkavat olla välttämättömiä. jossain vaiheessa dokumenttikamera kenties syrjäyttää piirtoheittimen...
  
• Avoimet ohjelmat (Open Office, linux-pohjainen käyttöjärjestelmä Ubuntu ja sen kouluun sovitettu versio edubuntu, OPH:n VALO eli vapaat ja avoimen lähdekoodin ohjelmat) kohtuullisen raskaasti hinnoiteltujen lisenssien sijasta alkavat kiinnostaa. Käyttövarmuuteen ja helppouteen kun satsataan niin koulumaailmassa näihin siirryttäneen enenevässä määrin. Rahaa voisi jäädä vaikkapa edellä mainittuun dokumenttikameraan...

Näistä kertoilin ja näin kokouksessa eka kerran ubuntun toiminnassa. Naapurikoulun kollega käyttää sitä ja mikrotukihenkilömme oli asentanut sen vanhahkoon koneeseen hänelle luokkaopetusta varten. Näytti rakas tuttu "tulikettuni" toimivan siinä mainiosti selaimena. Sen verran mielenkiintoiselta homma vaikutti, että tutkin alustavasti tietoja ubuntusta. Nimi tulee afrikkalaisesta ajattelusta ja tarkoittaa jotain "jakamista, auttamista, inhimillisyyttä ihmisten välillä", se voidaan suomentaa "ihmiseltä ihmiselle". Kivaa!

Väritetty Totuus

Lauantaina lukiossamme oli työpäivä. Porukka kävi elokuvissa katsomassa tositapahtumiin perustuvan leffan Väritetty totuus.
Tilasimme sen koulukinon kautta ja paikallinen elokuvateatteri esitti sen meille. Koulukino tarjosi elokuvaan loistavaa oppimateriaalia, jota opettajat pareittain hyödynsivät vetäessään noin kymmenen opiskelijan työpajoja.
Juonesta lyhyesti: innokas toimittaja Stephen Glass kirjoittaa juttuja, joita muut pitävät mainioina ja hauskoina. Maineen kasvaessa paineet uusiin onnistumisiin kasvavat ja toimittaja sortuu keksimään juttuihinsa lähteet ja itse asiassa koko jutun. Lopulta nettilehti toimittajineen alkaa selvitellä taustoja ja paljastaa huijauksen ja Glass saa potkut.
Mielestäni elokuva oli mainio selvitellessään mediamaailman koukeroita ja uskottavuutta. Lukiolaiset tietävät kyllä, että kaikkea mediassa olevaa ei voi pitää totena. Silti muistutus on tärkeää myös meille opettajille. Elokuva antoi myös opetuksen toimittajan vastuusta ja rehellisyydestä. Suosittelen!
Työpajassa opiskelijat saivat pari tehtävää. Kyselin mm. mitä medioita he pitävät luotettavina, mitä epäluotettavina. Tutkittiin sen aamun verkkolehtiä ja katsottiin, kuinka uutiset otsikoitiin esim. Hesarissa, Iltasanomissa tai Seiskassa.
Työpajaan valmistautuessa tutkin erinomaista Kenguru -materiaalia. Käykääpäs loikkimassa sivuilla!

Dynaaminen Diino

...on uusin kokeilu. Vähän piti harjoitella. Latasin ohjelman ja loin tilin. Siirsin muutaman erilaisen tiedoston kokeeksi diinoon. Sitten mietin, olisikohan mahdollista tehdä hyperlinkki aikaisemmassa jutussa kuvana tallettamaani käsitekarttaan siten, että pikku ikkunat olisivat dynaamisia? Tosin kone valitteli aktiivisen ohjelman latailusta siten, että eivät taida vieraat uskaltaa tallettaa koneelleen minun cmappiani. Omalta koneelta aukesi mutta ei se vielä ihan toimi. Kiitos vinkistä Anne ja at. Diinossa tiedosto tehdään web-kelpoiseksi näin: ensin kun on raahattu omalla koneella tiedosto diino-ohjelmaan, klikataan tiedoston kohdalla hiiren oikeaa painiketta ja sallitaan "web access" (saa suojattua salasanalla). Sitten selainohjelma auki ja oman tilin web-osoitteesta pääsee käsiksi tiedostoon ja voi linkittää sen url-osoitteen esim. blogille.
Eilen hain myös upean valokuvan koristamaan ankeaa moodlenäkymää paikasta nimeltä morgueFile.com Kuvaaja pyysi kertomaan emaililla käyttötarkoituksesta. Laitoin mailin ja sain pian ystävällisen vastauksen.

Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan

(Matt.7:8 ) menee tuolla tavalla. Näissä tietoverkkoasioissa olen monesti etsinyt jotain teemaa, sitten eksynyt ties minne uteliaisuuttani ja löytänyt vaikka mitä mielenkiintoista. Pitäisiköhän sanoa, että "eksyvä löytää"? Aikaa tietysti kuluu ja tehokkuutta ei voi kehua. Mutta nautin todella eksyilystä, joka voi johtaa hienoihin löytöihin, uusiin harrastuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin, ajattelun avartumiseen ja tiedon lisääntymiseen.
Usein käy kuitenkin niin, että innoissani klikkailen jo sivuja niin, etten enää osaa palata hyvälle sivustolle. Asiaa ehkä auttaisi netissä toimiva henkilökohtainen kirjanmerkkipalveluni, jonka saan auki miltä koneelta vain. Sen nimi on kerrassaan herkullinen. Latasin selaimeen kätevät del.icio.us- näppäimet ja toista painamalla saan minkä tahansa mielenkiintoisen sivun liitetyksi "nettikirjanmerkkikirjaastooni" ja toista klikkaamalla pääsen omiin kirjanmerkkeihini käsiksi. Aloitin noin tunti sitten, joten ei siellä vielä paljoa ole, aion kuitenkin kokeilla käyttöä. Miettiä pitää vielä sitä, pysyttelenkö työ (ja tvt) -asioissa vai tallennanko kaikkea kivaa. Siitä riippuu myös järkevä asioiden kategorisointi ja tagien käyttö, (joiden kanssa olen aika noviisi) Miljardien sivujen nettimaailmassa on pakko oppia erilaisia luokittelukeinoja. Sitäkin pitää selvitellä lisää...

Alku

TVT-tukihenkilöksi kasvaminen on mielenkiintoinen prosessi. Olen havainnut itselläni jo monenmoisia vaiheita. Aluksi mietin: Täh! Pitääkö minun ruveta tuottamaan ilmaista materiaalia verkkoon? Enhän minä osaa tehdä kotisivujakaan...

Sitten kuulin oppimateriaalipankista oppimisaihioista, ideoiden vaihtamisesta. Se ei kuullostanut pahalta. Kyllähän verkossa on paljon hyvää ja ajankohtaista tietoa. Minäkin raahaan opiskelijoita ATK-luokkaan tiettyjä sivuja tutkimaan.

Sen jälkeen koulussamme pidettiin Moodle-koulutusta. Pitäisiköhän yrittää itse tehdä jotain? Ensimmäiset yritykset tein keväällä 2006, kirkkohistorian kurssilla, jossa opetin kolmea eri ryhmää yhtäaikaa, 95 opiskelijaa kirjautui sisään! Muutamat kurssitkin kävin KymiPron kautta.

Seuraavaksi heräsi kysymys tekniikan tuomisesta luokkaan: mikä on pedagogisesti järkevää. Aloin surffailla eri koulujen sivuilla, hakea verkkomateriaalia, kyselin paljon eri ihmisiltä. Tätä jatkoin kesälläkin. Erityisen usein päädyin samoille verkkosivuille, joiden takaa löytyi asiaan pidempään uppoutunut kollega, joka opettaa alle sadan km:n päässä pääosin samoja aineita! Ryhdyin tutkimaan ja tutustumaan monenlaiseen.

Kun koulu alkoi elokuussa 2007, olin monen hämmästykseksi vapaaehtoinen ja innostunut ryhtymään koulumme pedagogiseksi tueksi TVT:n käytössä, siis TVT-tukihenkilöksi.