Kouvolankoski

ehdotetaan uuden, melko suuren kaupungin nimeksi. Kaupunki on Suomen 10. suurin ja n. 80 000 asukasta elelee siellä. Kaupunki perustetaan 1.1.2009 ja siihen liittyvät ainakin Kouvola, Kuusankoski, Valkeala, Anjalankoski ja Jaala.
Mielenkiintoista on nähdä ja kokea, millaisia yhteisiä linjauksia koulujen käytäntöihin tehdään. Osa alueen kouluista on esimerkiksi satsannut nykyaikaiseen opetusteknologiaan. Luokissa on dataprojektorit ja tietokoneet, jossain dokumenttikameratkin. Osassa alueen kouluista opetusteknologia on vielä lähinnä "leukaa ja liitua"-osastoa. Kyse ei ole niinkään motivaation kuin rahojen puutteesta. Valitettavan tuttu ongelma varmaan monessa kunnassa.

Apuuuva

Taisi olla Peteliuksen Pirkka-Pekan hahmo sellainen Apuuuva-mies. Tiukan paikan tullen alkoi aina karjua tuota mantraansa, ja hassultahan se kuulosti. Kävin läpi kesän kuvia ja löysin kuvan, jossa pikkuveljen (195cm) kanssa opetellaan laminaatin laittoa. Kuva kertoo jotain meistä persoonina. Minä rakastan käyttöohjeita ja manuaaleja. Aina pitää lukea jotain ohjeita ja etsiä apua jonkun kirjoittamasta. Netti on pullollaan ohjeita! Olen löytänyt ohjeita koskien mm. sukututkimusta, nukkekotien kalustusten tekemistä, fondueohjeita, keskiaikaisten vaatteiden kaavoja ja kaikenlaista mielenkiintoista. Veljeni taas tuntee aina jonkun, joka tietää asiasta tai ainakin osaa neuvoa jonkun luo, joka osaa auttaa. Tässä kuvassa minä siis luen ohjeita ja veli pirauttaa sosiaalisessa verkostossaan olevalle ystävälleen ja niinpä saimme lattian tehtyä!

Tietotekniikan käyttö reaaliaineiden opetuksessa on kai ollut pitkälti materiaalin etsimistä ja tekstien tuottamista. Hauskaa on se, että enenevässä määrin yhteisöllisyys ja verkostot valtaavat alaa.

Opin eilen kiinalaiseen kulttuuriin kuuluvan sanan. Se on Quanxi ja tarkoittaa palveluverkostoa ja suhdeverkostoa. Jos voin auttaa kaveria, teen sen ja tiedän, että hän puolestaan auttaa minua tarvittaessa. Tätä periaatetta voinee soveltaa myös verkostoitumiseen tvt:n käytössä, uusien ohjelmien ja taitojen opettelussa. On tosi kiva, kun huomaa verkoston rakentuvan ja välillä on antavana, välillä apua tarvitsevana osapuolena.

Juttuja jakoon

Gmailia tutkiessani päädyin Googlen "Asiakirjoja ja taulukoita" palveluun. Sen idea on tallettaa eri tiedostomuotoisia asiakirjoja (doc, pdf...) ja halutessaan jakaa oikeuksia muille tyypeille sekä lukea että muokata tekstejä. Eri versiotkin prosessista tallettuvat, jotenkin wiki-tyyliin.
Testasin vähän laittamalla joitain koulumme kehittämistiimille sopivia juttuja talteen. Kenties ainakin joku tiimiläisistä kiinnostuu asiasta. TVT-strategiankin kirjoittamisessa voisimme käyttää tätä apuna.
Omalta koneelta oli helppo muutaman hetken klikkailun ja kikkailun jälkeen siirtää tiedosto kuukleen. Perusteksti siirtyi nätisti, muotoilut ja jotkut kaaviot kyllä pomppivat jonkun verran. Tekstiä voi myös kirjoittaa suoraan kuuklen asiakirja-palveluun, peruseditorikin löytyy (lihavoinnit, fontit, väri...)
Hauskinta oli, että samoilla Google-tilin tunnuksilla pääsin uuteen palveluun ja parilla klikkauksella raportoimaan asiasta tänne blogille. Aion kyllä jatkaa asian tutkimista. Nyt nukkumaan!

Pohjoisen Kymenlaakson Hämisverkosto

Kudomme verkostoa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön ympärille. Meillä on oma julkinen blogi, jolle kuka tahansa kiinnostunut on tervetullut kommentoimaan ja kyselemään. Koko tvt-tukihenkilöverkosto kouluttajineen kirjoittaa blogille. Eihän kukaan araknofobinenkaan voi vastustaa noin kilttiä hämähäkkiä. Sillä on raajat yhtäaikaa monessa paikassa, koska tvt-tukihenkilö toimii linkkinä mm. opettajien, koulutuksen tarjoajien, atk-väen ja Oppimisteknologiakeskus Kymiedun välillä.

Eteläisen laakson väki on tiukasti verkostossamme kiinni. Yhteistyötä ja avunantoa, ystävyyttä unohtamatta edustaa meidän alueelliseen moodleen Annelta saamamme upea aineisto verkko-oppimisesta. Kiitos tuhannesti! menkääpäs tutkimaan Opettaja verkossa, aineistoa. Avain on tekijänsä etunimi.

Tavataan taas!

Toimeliaan ja ihanan kesäloman loppupäivinä tutkin lomalla ollutta blogiani. On aika palata sorvin (tietokone) ääreen ja laittaa tvt-neuronit aivoissa liikkeelle. Hetken pohdin, onko blogilla kesätauolla käynyt kukaan kommentoimassa... ai niin, gmailiinihan tulee tilattuna kaikki kommentit!! Olipa kätevää.
Rakentelin vähän tehtävälistaa:

• Verkostoitunut tvt-tukihenkilöporukka kokoontuu heti 18.8. ja päivitetään tilannetta Pohjois-Kymenlaaksossa.
  
• Omassa koulussa alkaa oman koulun tietostrategian kirjoittaminen, alueellinen ja kunnallinen on jo olemassa.
• Langaton verkko pitäisi pian olla käytettävissä koko koulussa, katsotaan miten vanhojen kiviseinien läpi homma toimii...
• Uusille opiskelijoille pitää yhdessä koulun muun porukan kanssa esitellä moodlen käyttöä, verkko-opintoja, etäkurssitarjotinta...

Hyvää koulujen alkua kaikille, pidetään verkkoympäristöä "voimaannuttavana" juttuna eikä liikaa väsytetä itseämme eikä toisiamme.

Mediapöytä

Syksyllä 2006 teimme tuloksellista tiimityötä. Mikrotukihenkilö, atk-suunnittelija, minä, rehtori ja kalustonhoitaja. Lopputulos on jotakuinkin tämän näköinen.
Nimeä mietittiin; ATK-vaunu, mediakärry ja vaikka mitä. Lopulta nimeksi tuli mediapöytä. Saimme kasaan kaksi mediapöytää. Ne on itse rakennettuja, alahyllyllä on tilaa aktiivikaiuttimille (vanha), vähän ylempänä VHS/DVD -soittimelle. Pöytätasolla on kannettava tietokone ja pienet tietokonekaiuttimet ja ylätasolla dataprojektori. Dataprojektorit piti ostaa ja pöytä rakentaa, muut laitteet haalittiin kasaan sieltä täältä. Lopulta kaikki kytkettiin valmiiksi monen töpselin jatkojohtoon (10 m pitkä, jotta varmasti ylettää joka luokassa sähkörasiaan) ja tietokoneeseen laitettiin datakaapeli, "nettipiuha", jolla myös oli riittävästi pituutta. Tein yksinkertaiset "vaihe vaiheelta" käyttöohjeet, jotka liimasin kontaktimuovin avulla pöydän kulmaan. Tarrakirjoittimella tein kaikkiin kriittisiin paikkoihin ohjeita ("muistitikku tähän","poista ensin linssinsuojus" jne.)
Ideana on, että opettaja voi käyttää Internetiä tai näyttää videoita/ DVD:tä mahdollisimman helposti. Sähkötöpseli seinään ja haluttuihin laitteisiin virrat päälle ja a vot!
Lähes kaikki opettajat ovat käyttäneet pöytiä tämän lukuvuoden aikana ja palaute on ollut myönteistä. Tulevaisuuden visiona on saada kiinteitä systeemejä luokkiin. Siirrettävät mediapöydät ovat kuitenkin oiva ratkaisu tässä vaiheessa.

Ne resurssit, ne resurssit...

Verkkoavusteinen opetus luokkatilassa vaatii koululta ainakin

1. riittävän nopeaa verkkoa, jossa "videovirtakin" toimii tökkimättä
2. nettiyhteyttä joka luokassa
3. tietokonetta, jolla verkon aarteisiin pääsee käsiksi
4. dataprojektoria, jolla esittää asiat opiskelijoille
5. varmasti iloa ja hyötyä olisi paljon muustakin, josta minulla ei ole tietoa :)

Faktaa taitaa olla, että tämän listankin asioista moni puuttuu useimmilta kouluilta. On turhauttavaa, jos koululla yritetään säästää välttämättömistäkin menoista vaikkapa sitä ensimmäistä dataprojektoria varten, eikä rahat riitä, resursseja kiristetäänkin ja tarpeellinen laite jää taas kerran haaveeksi.

Eräs mielenkiintoinen idea liittyy aiempaan kirjoitukseeni linux-pohjaisesta systeemistä. Teknisesti on mahdollista hommata tehokas palvelinkone, joka koulun verkossa toimisi aivoina ja muistina "tyhmille" koneille. Nämä "tyhmät" koneet voisivat olla luokkahuoneessa opettajan käytössä, eikä niiden tarvitsisi olla uusinta uutta. Kun palvelinkoneelta löytyy kapasiteettia tarpeeksi, voisi vanhempikin kone olla työpäätteenä ja siinä toimisi linux-pohjainen toimisto-ohjelmapaketti OpenOffice (Open= opettajan...hehheh), joku kuvankäsittelyohjelma ja nettiselain. Kun yhä enemmän opetusmateriaalia löytyy verkosta, tämä tuntuisi hyvinkin toimivalta systeemiltä.

Haasteena on tietysti sopivan tilan ja rahan saaminen palvelinkonetta varten, itse systeemin rakentaminen ja opettajille ainakin Ubuntun tai vastaavan käyttöjärjestelmän opettelu tutun Windowsin sijasta. Silti rajalliset resurssit tuntuisi järkevämmältä sijoittaa tehokkaaseen palvelinkoneeseen ja nopeuttaa sitä kautta vanhaa laitteistoa luokissa, kuin odottaa ja itkeä uudempia koneita aineluokkiin.

Kuulisin mieluusti lisää asiasta, jos mahdollisilla blogini lukijoilla ja lurkkijoilla on käytännön kokemuksia, vinkkejä tahi varoituksen sanoja aiheeseen liittyen.

Avointa menoa

Kerroin käyneeni Hämeenlinnan ITK-päivillä. Ekakertalaisena oikein mielenkiintoinen kokemus. Kouvolan TIKEn kokouksessa sain kertoa päällimmäisiä tunnelmia. Niitä tässä muutama.

• Verkko-opetusta kehitetään monella rintamalla. Osin suljettujen oppimisympäristöjen (Helsingin Fronter, Moodle tai Opit monessa paikassa) avustuksella mutta ilahduttavasti myös verkossa avoimesti. Opetushallitus tarjoaa paljon ilmaisia eväitä opettajille ja verkko-opetuksen ja sulautetun opetuksen pioneerit pitävät Intenetiä "opemateriaalimappinaan"
• Opetusteknologia kulkee pedagogiikan mukana. Tavoitteena on, että tieto-ja viestintätekniikkaa voisi hyödyntää myös luokkaopetuksessa ja lähiopetuksessa. Verkon aarteet eivät ole suinkaan vain etäopiskelijoita varten. Siksi dataprojektori ja verkossa oleva tietokone alkavat olla välttämättömiä. jossain vaiheessa dokumenttikamera kenties syrjäyttää piirtoheittimen...
  
• Avoimet ohjelmat (Open Office, linux-pohjainen käyttöjärjestelmä Ubuntu ja sen kouluun sovitettu versio edubuntu, OPH:n VALO eli vapaat ja avoimen lähdekoodin ohjelmat) kohtuullisen raskaasti hinnoiteltujen lisenssien sijasta alkavat kiinnostaa. Käyttövarmuuteen ja helppouteen kun satsataan niin koulumaailmassa näihin siirryttäneen enenevässä määrin. Rahaa voisi jäädä vaikkapa edellä mainittuun dokumenttikameraan...

Näistä kertoilin ja näin kokouksessa eka kerran ubuntun toiminnassa. Naapurikoulun kollega käyttää sitä ja mikrotukihenkilömme oli asentanut sen vanhahkoon koneeseen hänelle luokkaopetusta varten. Näytti rakas tuttu "tulikettuni" toimivan siinä mainiosti selaimena. Sen verran mielenkiintoiselta homma vaikutti, että tutkin alustavasti tietoja ubuntusta. Nimi tulee afrikkalaisesta ajattelusta ja tarkoittaa jotain "jakamista, auttamista, inhimillisyyttä ihmisten välillä", se voidaan suomentaa "ihmiseltä ihmiselle". Kivaa!

Väritetty Totuus

Lauantaina lukiossamme oli työpäivä. Porukka kävi elokuvissa katsomassa tositapahtumiin perustuvan leffan Väritetty totuus.
Tilasimme sen koulukinon kautta ja paikallinen elokuvateatteri esitti sen meille. Koulukino tarjosi elokuvaan loistavaa oppimateriaalia, jota opettajat pareittain hyödynsivät vetäessään noin kymmenen opiskelijan työpajoja.
Juonesta lyhyesti: innokas toimittaja Stephen Glass kirjoittaa juttuja, joita muut pitävät mainioina ja hauskoina. Maineen kasvaessa paineet uusiin onnistumisiin kasvavat ja toimittaja sortuu keksimään juttuihinsa lähteet ja itse asiassa koko jutun. Lopulta nettilehti toimittajineen alkaa selvitellä taustoja ja paljastaa huijauksen ja Glass saa potkut.
Mielestäni elokuva oli mainio selvitellessään mediamaailman koukeroita ja uskottavuutta. Lukiolaiset tietävät kyllä, että kaikkea mediassa olevaa ei voi pitää totena. Silti muistutus on tärkeää myös meille opettajille. Elokuva antoi myös opetuksen toimittajan vastuusta ja rehellisyydestä. Suosittelen!
Työpajassa opiskelijat saivat pari tehtävää. Kyselin mm. mitä medioita he pitävät luotettavina, mitä epäluotettavina. Tutkittiin sen aamun verkkolehtiä ja katsottiin, kuinka uutiset otsikoitiin esim. Hesarissa, Iltasanomissa tai Seiskassa.
Työpajaan valmistautuessa tutkin erinomaista Kenguru -materiaalia. Käykääpäs loikkimassa sivuilla!

Uusia tuulahduksia

Terveiset Hämeenlinnan Aulangolta ja ITK-päiviltä. Heräsin puoli kuusi ja parin työkaverin kanssa huristelin kohti Hämeenlinnaa, jonne en ollut ikinä ajanut! Onneksi netistä löytyi välimatkataulukko, arvioitu ajoaika sekä karttasivukin.
Olin saanut tehtäväksi mm. kerätä esitteitä dokumenttikameroista. ITK-näyttelystä löytyikin useita ehdokaita niin myyjistä kuin kameroistakin. Hinta on kuitenkin aika korkea. Kuitenkin dokumenttikamera tekisi piirtoheittimet tarpeettomiksi (vanhoa kalvojakin voi näyttää kameran avulla) ja monipuolistaisi opetusta. Voisin näyttää kirjoissa olevia kuvia, ottaa dokumenttikameralla kuvia ja tallettaa ne tietokoneelle, kuvata esineitäkin...
Kuulin päivän aikana monia mielenkiintoisia asioita. Esimerkiksi se, että opetushallitus tarjoaa palvelintilaa opettajille Cmap-käsitekarttojen tekoa varten. Uusi ohjelmaversio on tullut ja siihen on käännetty suomen - ja ruotsinkieliset help -tiedostot. Sain uutta intoa lähteä virittelemään käsitekarttoja dynaamisiksi, muokattaviksi ja linkkien avulla toimiviksi yhdessä oppilaiden kanssa!
Täällä bloggerissa häärätessäni aloin huomata jotain kummallista. Hetkinen! Tämähän on suomennettu. Hassun höpsö Dashboard onkin Ohjausnäkymä. Hallinnon välilehdetkin ovat suomeksi. Tajusin, että voin tilata Gmailiini ilmoituksen kommenteista. Upeaa! Aikaisemmin olen klikkaillut sivuja auki ja tutkinut, onko uusia kommentteja tullut. Liekö tuo ominaisuus jokin Bloggerin uudistus, vai tajusinko sen vasta rakkaalle äidinkielelleni käännettynä? Hienoa joka tapauksessa. Opiskelen nyt muitakin blogitermejä suomenkielisinä: Tags = luokkatunnisteet, New post= uusi teksti jne.
Olen ilmeisen fanaattisesti ja oma-aloitteisesti penkonut verkosta tietoa kaikenlaisesta mielenkiintoisesta, sillä huomasin, että en ollutkaan "ihan pihalla" ITK-päivien teemoista. Itse asiassa sosiaalinen weppi, moodlen käyttö ja oppimisaihiot olivat jollain lailla verissä. Nyt jatkan vielä esitteiden tutkimista ja vierailen näytteilleasettajien verkkosivuilla.
Kuulumisiin!

Hyvää Pääsiäistä

Aikaisen kevään tuntu on on hiipinyt iholle ja virkistänyt mieltä. Jäät ovat lähteneet ennätysaikaisin ja pihaa on saanut rapsutella vaikka kalenteri sanoi, että ollaan vasta maaliskuun lopulla.

Nyt on aika piipahtaa blogillakin. Kuvasta kiitos morgueFile- palvelulle.

Tietotekniikkarintamalla muutamia uusia kokeiluita.
1. ADSL-moodeemimme hajosi ja hommasimme kotiin sellaisen, joka mahdollisti WLAN-yhteyden kannettavaan tietokoneeseeni. Suomeksi siis: pöytäkoneet ovat edelleen nettipiuhan päässä kiinni modeemissa mutta kannettavan voi ottaa kainaloonsa ja mennä vaikka löhöämään sohvalle ja verkkoyhteys toimii. Kivaa! Tätä langatonta yhteyttä yritämme ensi syksynä koulussammekin. Joissain luokissa kyllä on tietokone mutta hyvin iäkäs ja tehoton nykyvaatimuksia ajatellen. Dataprojektoreja ei vielä ole kuin pari. Mietin, kuinka voisin hyödyntää omaa konettani ja langatonta verkkoa oppitunnilla. Tietysti tarvitsen myös heijastusmahdollisuuden seinälle, jotta oikeasti voisin käyttää opetuksessa internet-verkon aarteita.
2. Kävin päivittämässä PowerPoint-taitoni pikakurssilla. Muutama kollega-ope haluaisi oppia perusteet pp-esityksen tekemiseen ja minä koulumme tvt-tukihenkilönä (=tieto- ja viestintätekniikan pedagogisessa käytössä auttava opekollega) lupasin auttaa alkuun. Aion myös esitellä pp-esityksen laittamista verkkoon ja varoitella liian pitkistä ja tehosterikkaista esityksistä. Aiheesta kirjoittelinkin aiemmin.
3. Lukion tvt-tukihenkilön ominaisuudessa minut kutsuttiin varajäseneksi TIKE:en eli Kouvolan tietotekniikan käyttöä opetuksessa ohjaavaan ryhmään. Esittelin blogia ja wikiä alustavasti ensimmäisessä kokouksessa.

Vajaan kahden viikon päästä käyn ensimmäistä kertaa ITK-päivillä. (=Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa) saas nähdä mitä mielenkiintoista siellä kuulen. Annan raporttia blogilla reissun jälkeen. Kuulin, että "se mitä Hämeenlinnan ITK-päivillä tänä vuonna esitellään tulee kahden vuoden kuluttua koulumaailmaan". Eturintamassa edelläkävijöitä siellä kai tapaa. Tuskin maltan odottaa...

Paastonaikaa

Kirkkovuodessa vietetään paraikaa laskiaisesta alkanutta ja pääsiäisaamuun kestävää paastonaikaa. Vaikka asian ymmärtäisi aivoillaan, oppii kroppakin tuntemaan arjen ja juhlan eron, kun paaston jälkeen on herkkujen ja juhlan aika.
Paasto ei välttämättä tarkoita kevyempää ja yksinkertaisempaa ruokavaliota. Paastota voi myös sohvaperunana olosta, iltapäivälehtien ostosta, valittamisesta, kahvista tai mistä tahansa sellaisesta, johon kokee tulleensa väärällä tavalla riippuvaiseksi.
Viime viikko oli meidän perheessä nettipaastoa. Riehuimme Rukan rinteillä ainakin kuusi tuntia päivässä emmekä päässeet tietokoneille. Naureskeltiin etukäteen vähän, että "ans' kattoo, kuinka meidän käy, tuleeko vieroitusoireita". Minä en päässyt omalle enkä muiden blogeille, muuta perhettä koukuttavat HatTrick ja World of Warcraft jäivät oman onnensa nojaan. Ihan terveellinen kokemus, varsinkin kun pakkomielteinen nettiriippuvuus on todellinen ongelma monille. On siellä niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista.
Huomasin opiskeluaikojeni ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön, YTHS:n sivuille ilmestyneen ohjeita nettiriippuvuuden hoitoon (kun minä opiskelin viime vuosituhannen puolella, pc-koneet olivat juuri tulleet markkinoille, terveysongelmia ei asian suhteen vielä ollut).
Ilmeisesti jotkut ihmiset ovat herkempiä ratkeamaan riippuvaisiksi kuin toiset. Osa riippuvuuksista on vakavia, koska ne tuhoavat terveyttä, ihmissuhteita tai taloutta. Puhutaan esimerkiksi nettipokerin pelaajista, jotka pelaavat velkarahalla ja saattavat itsensä konkurssiin. Suunnitellaan lakimuutosta, joka rajoittaisi nettipokerin pelaamista. Tätä lakialoitetta osa taas vastustaa tiukasti, nettiadressissa on paljon allekirjoituksia.
Tekaisin vielä testin, joka sanoi minun olevan todennäköisesti netin kohtuukäyttäjä ilman suurempia ongelmia, mutta lupasi kyllä kertoa lisää nettiriippuvuudesta...

Joku kävi kylässä

Siis piipahti plokissa. Aika jykevä tunne täytti mieltäni eilen illalla. Tutustuin tarkemmin Sitemeter-palvelun sähköpostiini lähettämään raporttiin blokivierailuista. Kerrottiin kävijöiden määrää ja sitä, miltä sivulta blogille oli tultu. Sain maailmankartan auki, jossa punaiset pilkut kävijöistä keskittyivät tälle alueelle.
Pari kuukautta sitten aloittaessani ajattelin, että blogikirjoittelu on vain omaa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön prosessointia ja tieto-, ohjelma- ja linkkivaraston luomista itselleni ja parille muulle "hassulle". En ole rohkaistunut vielä käyttämään blogilistaa tai muita blogihakupalveluitakaan. Silti moni tyyppi on piipahtanut kylässä.
Olen valinnut niin, että blogille pääsee kommentoimaan vain kirjautuneet. Ehkä anonyymien kommenttien salliminen olisi lisännyt kommenttien määrää, mutta näin on nyt hyvä. Kerrassaan mainiota on se, kun vuorovaikutusta syntyy kommenttipalstalla. Siinä on se tärkeä ero verkkopäiväkirjoihin tai muuhun suljettuun blogikirjoitteluun.
Osa kävijöistä haluaa lukea jonkun tekstin tai kokeilla linkkejä, "pysyä jyvällä", vaikka eivät kommentoi mitään. Olen oppinut, että verkkomaailmassa tästä voi käyttää sanaa "lurkkiminen". Minä en pane ollenkaan pahakseni lurkkimista, käykää vaan peremmälle. Jos sinä anonyymi vierailija huomaat kuitenkin jossain vaiheessa intoa "ilmiintyä" ja antaa vaikka jotain vinkkiä, siitä vaan. Kahta hauskempaa.
ps. En tiedä, mitä innoissani klikkailin, mutta kävijälaskuri hävisi blogin vasemmasta laatikosta. Tili ja tietojen pitäisi olla kunnossa mutta kuvaa ei näy. Pitääpä taas pohtia, miten sen saan takaisin.

Oma kuukle

From Picasa-vienti

Olen hommannut itselleni Gmailin Googlen kautta. Googletilin tunnukset toimivat nyt minulla ainakin Bloggerissa, Picasassa ja Gmailissa. (jostain syystä en saa avattua siinä muiden sähköpostiosoitteideni liittämistä Gmailiin - vaikka ponnahdusikkunat saisi avattuakin...). Uusin testaukseni on uutissyötteitä vahtiva GoogleReader. Kokeilin vielä oman etusivun luomista Googlen aloitusikunaan. Uutisfriikkinä valitsin muutaman uutispalvelun, kalenterin ja kellon (jotta ei ajantaju ihan häviäisi) ja sähköpostipalvelun. tein vielä hupi ja hyöty-välilehdet, jonne klikkailin sudokua, päivän taideteoksen, laskimen ja pari muuta juttua. Etusivusta kaappasin kuvan ihan näppäimellä PrintScreen ja avasin omalla koneella kuvankäsittelyohjelmalla. Pienensin ja pakkasin vähän sitä. Sitten löysin kuvan Picasan avulla tosi pikaisesti koneeltani. Siirsin kuvan web-albumiin (piti perustaa, toimii samoilla Google.tilin tunnuksilla )ja liitin kuvan sinne ja sieltä Bloggeriin. Hienosäädöt muotoilussa voi tehdä Bloggerissa myöhemmin.

Terveiset Picasasta

From Picasa-vienti

Hei kaikille!
kirjoitan teille Googlen Picasa-ohjelman avulla blogilleni. Se on ihan huima. Minä ainakin sekoan vähien kuvieni kanssa tietokoneen eri kansioiden välillä. On omat tiedostot, omat kuvatiedostot, on vanha kiintolevy ja sen kuvakansiot ja vaikka mitä. Hurja homma on jonkin tietyn kuvan etsiminen ja osa kuvista jääkin unohduksiin. Latasin suomenkielisen Picasan, josta Anne taas vinkkasi (kiitos Anne, AAY, YYA-filosofiasi puree minuun täysillä).
No, ohjelma skannasi (ei siirrellyt eikä kopionut eri paikkoihin) kaikki kannettavani kuvat ja kansioi ne kivoja pikkukuvia käyttäen. Tutkailen vielä ohjelmaa, mutta huomasin kätevät, helpot ja pienet kuvankäsittelytoiminnot (esim. rajaus, punasilmien poisto, seepiaväri, valoisuuden lisäys). Kuvahommat meidän perheessä hoitaa enimmäkseen mieheni, jolla on tuhansia kuvia koneella ja tehokkaat kuvankäsittelyohjelmat. Hänkin vaikutti kiinnostuneelta Picasasta. Ohjelmassa on mahdollisuus liittää kuva Bloggerin blogille, jota paraikaa teen. Kuvassa meikäläinen ja jäänveistäjä-serkultani lahjaksi saamani jäinen samppanjapullo jäähdytysmaljassa.
Edit: Jaaha, kuva oli ja meni jonnekin. Siinä se oli vasemmassa yläkulmassa näytillä, mutta ei tuntia myöhemmin. Yritän uudestaan. Edit 2. Toimii mulla kun talletan kuvan Picasassa webalbumiin ja sieltä käsin saan HTML-koodin blogiin liitettäväksi. Nyt pitäisi näkyä.

Dynaaminen Diino

...on uusin kokeilu. Vähän piti harjoitella. Latasin ohjelman ja loin tilin. Siirsin muutaman erilaisen tiedoston kokeeksi diinoon. Sitten mietin, olisikohan mahdollista tehdä hyperlinkki aikaisemmassa jutussa kuvana tallettamaani käsitekarttaan siten, että pikku ikkunat olisivat dynaamisia? Tosin kone valitteli aktiivisen ohjelman latailusta siten, että eivät taida vieraat uskaltaa tallettaa koneelleen minun cmappiani. Omalta koneelta aukesi mutta ei se vielä ihan toimi. Kiitos vinkistä Anne ja at. Diinossa tiedosto tehdään web-kelpoiseksi näin: ensin kun on raahattu omalla koneella tiedosto diino-ohjelmaan, klikataan tiedoston kohdalla hiiren oikeaa painiketta ja sallitaan "web access" (saa suojattua salasanalla). Sitten selainohjelma auki ja oman tilin web-osoitteesta pääsee käsiksi tiedostoon ja voi linkittää sen url-osoitteen esim. blogille.
Eilen hain myös upean valokuvan koristamaan ankeaa moodlenäkymää paikasta nimeltä morgueFile.com Kuvaaja pyysi kertomaan emaililla käyttötarkoituksesta. Laitoin mailin ja sain pian ystävällisen vastauksen.

Mikä oli "Nöpö"

Nöpö oli eka tietokoneeni vuosimallia 1988. Se oli lerppukone, mustakeltainen näyttö ja huikea 40 megan kiintolevy (kaikissa pc-koneissa ei ollut kovalevyä ja opettaja joka minulle maahantuomaansa konetta kauppasi sanoi, että pärjään tällä tosi kauan...)
Muistan epätoivon tunnit, kun yritin ilman mitään kunnon koulutusta ja opastusta saada konetta toimimaan ms-dos-kielellä. format, delete, copy-komennot, a:asemalta c:lle... jos munasi, saattoi tuhota parilla näppäilyllä koko koneen ohjelmat.
Windows-kuvakkeiden tulo oli tosi suuri muutos. Senkun hiiri-olennolla klikkaili kuvia. Pasianssinpeluulla oppi hiiren käyttöä ja graafisesti pasianssit olivat ihan upeita aiempaan palkkikuvaan verrattuna. Mikä käytön helppous! Ei enää ms-dosia!
Sitten tuli Suomeenkin kotisivuinnostus! Todella monet tekivät kotisivuja ja antoivat luovuuden kukkia. Minä seurailin toisen olkapään takaa kotisivujen tekoa, itse en jaksanut käydä opettelemaan HTML-kieltä.
Blogien tulo on mielestäni samanlainen helpotus kuin Windows aikoinaan. Toimii vaikka ei ohjelmointikieltä oikein osaakaan. Helppoa, senkun kirjoittelee ja klikkailee "liitä kuva" tai "linkki"-nappuloita.
Joidenkin "asiantuntijoiden" ylimielinen asenne blogeihin voisi selittyä osin sillä, että siinä ei tarvitse osata ohjelmointia ja siten on jokamiehen käytettävissä. Minusta taas on hienoa, että sitä mukaa kuin eri ohjelmat kehittyvät, kehittyy niiden helppous ja käytettävyyskin.
Tässä verkko-oppimisseikkailussa olen jo tutkinut monenlaisia palveluita ja useimmista selvinnyt ihan kokeilemalla ja klikkailemalla. Jumiutumisia ja isoja ongelmia ei ole tullut (Annen neuvot ja vinkit ovat auttaneet paljon) Tämä ei kerro niinkään omista nörttitaidoistani kun ohjelmien käyttäjäystävällisyydestä.
Mitäs Nöpölle kävi? No muutama vuosi sitten joutui jäteasemalle. Nykyiselle koneelle ei ole nimiä annettu, mutta ekan tietokoneeni muistan varmaan aina.

Fuusioita

Anne treenasi tiedonhallintaa mm. sähköpostitulvansa kanssa ja oli tyytyväinen Googlen Gmail-sähköpostiohjelman luokittelumahdollisuuksiin. Kokeiluversiosta on juuri siirrytty kaikille avoimeen. Linkistä pääset suomenkielisille kirjautumissivuille, joita itse käytin. Aion kokeilla, miten neljä muuta sähköpostiosoitettani linkittyy Gmailiin. Anne kertoi, että voin Gmailin kautta lähettää vastaukset "muiden sähköpostiosoitteideni nimissä", ettei vastaanottaja hämäänny.
No itse meinasin hämääntyä, kun Bloggeriin mennessäni ei salasanani kelvannut. Mitä ihmettä??? Onko capslock päällä? Aikani ähisin ja sitten tajusin, että juuri luomani Gmail-tunnus olikin siirtynyt ilmeisesti Google-tilini tunnukseksi ja ainakin blogille päästäkseni vanhat tunnukset eivät enää toimineet! Blogger ja Gmail pelittävät nyt näköjään samoilla tunnuksilla.
Flickr ja Yahoo toimivat yhteistyössä ja Google ostelee monenlaisia mielenkiintoisia laajennuksia, youtube yhtenä esimerkkinä. Tämähän on kuin pörssiyhtiöiden fuusiot ja nurkanvaltaukset! Käyttäjän kannalta on tietysti etuja siitä, että palvelut toimivat yksillä tunnuksilla ja tietojen siirto ohjelmasta toiseen on vaivatonta. Salasanatiedoston päivittäminen on kuitenkin hyvin tarpeellista.

Vanhan kartan kanssa eksyy

Muutimme Kouvolan seudulle Helsingistä 90-luvun alussa. Sittemmin pääkaupunkiseudulla ajellessa huomasi, kuinka uusia asutusalueita oli putkahtanut entiseen metsikköön, teitä laajennettu ja ramppeja rakenneltu uusiin paikkoihin. Vanhoilla tiedoilla ei välttämättä päässyt enää oikotietä määränpäähän. Toki perille löysi, mutta reittejä oli muutettu ja uusi kartta olisi auttanut asiassa.

Verkko-oppimisessa lienee kyse myös siitä, että tarvitaan uutta kognitiivista karttaa, jonka avulla asiat löytyvät ja pääsee oppimisessa haluamaansa määränpäähän. Karttaa ei vaan saa valmiina pakettina kaupasta. Itselläni ainakin viimeinen puoli vuotta on ollut kartan päivittämistä ja piirtämistä. Filosofi John Lockeen liitetään kuuluisa lausahdus, kuinka ihmisen mieli on kuin tyhjä taulu, kunnes kokemukset piirtävät siihen jälkensä. Jotain sellaista olen kokenut. Pitää päästä yli sen tunteen, että on eksyksissä, että tieto, jota juuri luin, katosi jonnekin bittiavaruuteen tai vastaan tulee englanninkuuloisia termejä, joiden merkitys on vielä ihan auki tai ainakin melko hämärä.

Pikkuhiljaa olen kokenut, että pääkadut, joita pitkin kannattaa kulkea, alkavat hahmottua. Jokin kiinnostava sivupolku, jolle saatan poiketa, ei tiputa minua kokonaan kartalta, vaan löydän takaisin määränpäähän. Hmmm. Suurkaupunki-metafora tuntuu toimivan omalla kohdallani aika hyvin. Jatkan sitä vielä vähän.

Anne kirjoittaa pedakurssin wikissä samastaa asiasta näin:

Kehittynyt kognitiivinen kartta liikkuu suhteessa kulkijaan. Voit tarkkailla itseäsi verkkotilassa. Tuntuuko, että eksyt? Älä luovuta. Tilanne vastaa sitä, että liikut vieraassa maassa, tuntemattomassa kaupungissa. Voit oppia uuteen ympäristöön reaalimaailmassa ja aivan vastaavasti virtuaalimaailmassa.

On hyvä muistaa, kuinka vaikeaa on ilman karttaa hortoilla uudessa suurkaupungissa. Eihän se onnistu, ennen kuin saa kiintopisteitä: oma hotelli, metropysäkki, kiinnostava nähtävyys. Pikkuhiljaa kulkeminen tulee helpommaksi näiden tuttujen juttujen avulla. Jotain verkko-oppimisen ja -opettamisen kiintopisteitä lienevät ne työkalut, joista aiemmin olen kirjoitellut. Oppimisympäristö, sosiaalinen veppi, käyttöön sopivat ohjelmat (paljon ilmaisia).

TVT-tukihenkilönä minun pitää myös pitää mielessäni, kuinka oma karttani on rakentunut pidemmälle verrattuna moneen kollegaan. Kiitos tästä koulutuksen ja verkossa vietetyn ajan (en viitsi laskea, mutta kivaa on ollut) ja innostavien esimerkkien ja ihmisten. Luulen, että kun yritän auttaa kollegaa, hänen oma kognitiivinen karttansa kehittyy. Se vaatii kuitenki aikaa, enkä voi kaikkea mielenkiintoista kerralla kertoa. Saatan esitellä "suurkaupungin" muutaman "herkkunähtävyyden" (vaikka blogin tai kuvanjako-ohjelman) ja innostaa ja rohkaista häntä täydentämään karttaansa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä.

Uusin kokeilu

tvt_cmap_kuva, originally uploaded by Sailankuvat.

Testasin Cmap-ohjelmaa, jolla voi laatia käsitekarttoja. Käytin sitä jäsentääkseni TVT-tukihenkilönä toimimista ja etenkin koulutuksen myötä suurimman innostukseni kohteeksi joutunutta sosiaalista webbiä, web2.0:aa.
Cmap tallettaa kartat sellaiseen tiedostomuotoon, jota en osaa hyödyntää. Talletinkin kartan kuvatiedostona jpeg-muodossa ja lähetin eilen perustamalleni tilille flickr-palveluun verkkoon. Siellä annoin luvan linkittämiseen blogilleni ja nyt kirjoittelen paraikaa flickr-ohjelmassa ja lähetän käsitekartan kommentteineen blogille. Ihan jännää! Ainoastaan hyperlinkit ei oikein onnistu täältä käsin, luulen, että editoin tekstiä niiltä osin Bloggerissa, jonka editointityökalu on simppeli. Kokeillaan!

Muuten sujui, mutta hienot pikkukuvat, jotka ovat cmapissa linkkejä, eivät toimi kartan ollessa kuva-muodossa. Pitäisi saada tallennettuna web-sivuna, luulen. Mutta sitten en saa upotettua sitä Bloggeriin... hmm.

Hyvä paha Powerpoint

Olen lueskellut kriittisiä blogikirjoituksia Powerpoint esityksistä. Tottahan se on, että jos kaikki kalvosulkeiset muuttaa tiheällä kirjoitetuiksi räikeän värisiksi, tehosteita paukkuviksi diaesityksiksi, niin meinaa pää hajota opiskelijoilta heti uutuudenviehätyksen mentyä ohi. Eikä se ihmisen ajattelukaan ole "ranskalaisia täpliä allekkain otsikon alla" -mallidian tapaista. Ajatus kulkee pikemminkin assosiaatiosta toiseen salamavauhtia, välillä palaten edelliseen ajatusatomiin ja sitten pompatessa isompiin yläkäsitteisiin ja takaisin yksittäisiin esimerkkeihin. Ei siis siististi numeroituina tärkeysjärjestyksessä, jolla lailla Ppt-diat usein rakentuvat.

Toisaalta moni opettaja haluaisi oppia Powerpointia saadakseen esteettisemmät "kalvopohjat" opetuskäyttöön ja alkaa tvt:n opetuskäytön siitä. Se on mainio alku. Samalla tallentuu materiaalia, luentopohjia, muistiinpanopohjia yms. sähköiseen muotoon ja mahdollistuu vaikka materiaalin jako laajemmallekin foorumille kuin oma luokkahuone.

Tekijäoikeudet verkkoon laitettavaan materiaaliin ovat niin ehdottomat, että käytännössä ei kukaan saisi tehdä oikein mitään teokselle. Luoville tuotoksille suunniteltu, tietyt oikeudet pidättävä ja tietyt pois luovuttava Creative Commons-lisenssi tuntuukin perustellulta.

Tuon Slidesharen lisäksi lienee muitakin työkaluja Powerpoint-diojen esillepanoon verkossa. Meidän käyttämämme Moodle ilmeisesti tallettaa esityksen ja kurssialustalle opettaja tekee linkin Ppt-esitykseen. Käyttäjällä/ opiskelijalla pitää olla Ppt-ohjelma omalla koneellaan, jotta saisi Moodlesta aineiston auki. Opiskelija voi tietysti ladata Powerpoint Reader ohjelman koneelleen tai käyttää ilmaista Open Office -pakettia, jonka Impress-ohjelma vastaa kohtuullisen hyvin Powerpointia. Saisinkohan diat Moodleen jotenkin "levälleen" tai samalla lailla kuin edellisessä blogissa "sulautettuna" ruutuun?

Lueskelin blogia, jossa amerikkalainen bisnesmies antoi Ppt-esityksille 10/20/30 säännön.

• Yhteen esitykseen ei enempää kuin 10 diaa
• Selityksiin pitää riittää 20 minuuttia
• Fonttikoko pitää olla ainakin 30 pikseliä

Ehkä johtuu opetettavista aineistani (ue, ps, fi), että ei oikein mikään, saati sitten Powerpointit ole mielestäni joko hyvää tai pahaa. Tällainen lohkominen on jotenkin lapsenomaista tai fundamentalistista ajattelua. Mieluummin ajattelen, että olioissa yleensäkin, myös Powerpointeilla on hyvä sekä paha puolensa. Sitten opettajan idealismilla ajattelen, että hyvää pitää kasvattaa ja pahaa pitää aisoissa. Myös TVT:n käytössä :)

Jere Majava kirjoittaakin samassa, vuoden 2004 lopussa julkaistussa verkkolehdessä:
"Opetusteknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia tiedon esittämiseen ja välittämiseen. Tietotekniikan suurin lupaus opetuksen kehittämiselle on kuitenkin vuorovaikutteisuuden lisääminen uusien välineiden ja kanavien avulla. Informaatioteknologia onkin jo synnyttänyt uudenlaisia, vuorovaikutteisia opetus- ja oppimismuotoja erityisesti verkko- ja etäopetuksessa."

Jaettuja voimapisteitä...

Kylläpä nauratti ääneen, kun kuuntelin eilen autossa työmatkalla muistaakseni Radio Novaa ja Kimmo Vehviläinen simultaanitulkkasi pitkän pätkän jotain suosittua poppibiisiä tyyliin "kuuma, kuuma vauva" (hot, hot baby). Siitä innostuneena tulkkasin otsikon aiheesta "Powerpoint-esitys Slideshare"-ohjelman kautta.
Kokeilen nyt, saanko blogiin pätkän powerpoint-esityksestä, jonka pidemmän version näytin opettajakollegoille viime tiistaina. Aiheena palvelukokonaisuus / opetusteknologiakeskus ja TVT-tukihenkilön rooli. Yritin kulkea pienin askelin, enkä rysäyttää kaikkea mielenkiintoista kerralla heidän niskaansa. Silti tuntuu, että kummastunut ja osin kauhistunut ilmapiiri hiipi kohti meikäläistä. Tuon jälkeen kuitenkin pari kollegaa kyseli, josko auttaisin moodlen kanssa ja powerpointeissa. No tietysti autan, vaikka minä en mikään virallinen kouluttaja ole vaan aika itseoppinut ja itse-erehtynyt tapaus. Silti se "kokeile, munaile, onnistu, rutinoidu ja kokeile taas jotain uutta"- linja taitaa olla toimiva - niin behavioristiselta kuulostaakin. Paljon munailuja vähentää se, että on edelläkävijöitä, jolta saa vinkkejä. Oikaisee ikään kuin muutaman mutkan ja pään hakkaamisen seinään, kun löytää jaettuja linkkejä, blogeja tai wikejä, joista saa omaan ajatteluun ja kokeiluun apua.
Kun tekniikkaan ja työvälineisiin ensin pääsee käsiksi, voi myöhemmin korjata satoa omassa opetuksen, sen monipuolistumisessa luokan seinien ulkopuolelle.

Blogit lisääntyvät

Kummastelin jossain vaiheessa sitä, miten blogeja paljon käyttävät ihmiset pysyvät kärryillä siinä, mitä kaikkea ovat luoneet ja missä päin verkkoa niitä blogeja on. No nyt pitää testata tätä, sillä kahden tvt-asiaan liittyvän blogin lisäksi tuli kutsu kolmannelle, laatukriteerejä käsittelevään blogiin.
Näiden lisäksi olen jo miettinyt, kuinka blogi palvelisi koulumme kansainvälisyyskurssia tai muita projekteja.
Bloggerin "Dashboard" on ainakin tärkeä pysyäkseni jyvällä omista liikkeistäni blogien maailmassa. Sitä klikkaamalla avautuu omien blogien luettelo ja uusien viestien kirjoittaminen ja editointi onnistuu helposti. Ehkä blogienhallinnassa on muitakin apuneuvoja. Ainakin pitäisi tutkia RSS-syötteiden käyttöä. Käsittääkseni saisin niiden avulla tiedon uusimmista viesteistä ilman, että tarvitsee käydä läpi kaikki blogit yksi kerrallaan. Laitan pian linkkiä asian tiimoilta. Nyt pitää lähteä töihin, tänään opekokouksessa esittelen tvt-toimintaa ja tietostrategian luontia omalle koululle.

Verkosto kantaa

Alueemme TVT-tukihenkilöverkoston ensimmäinen lähikoulutus on päättynyt. Jatkoa seuraa. Verkosto on syntynyt ja yhteyttä pidetään niin oman blogin, moodle-alustan kuin tapaamistenkin avulla. Seuraavalla kierroksella yritämme saada lisää porukkaa mukaan.
Tietoja pitää pitää ajan tasalla ja yhteyksiä pitää yllä niin monen tahon kanssa. Pienryhmässämme visualisoimme tehtävämme hämähäkiksi, jonka raajat ovat eri yhteistyötahoissa ja joka kutoo verkkoa alati muuttuvassa oppimisympäristössä kohti yhä avoimempaa ja yhteisöllisempää tiedon tuottamista. Teimme siitä liikuttavan PowerPoint-kuvan, jota en kuitenkaan saa liitettyä blogiin. Pitääpä tutkia, onnistuuko se mitenkään...olkoon nyt toinen hämähäkki, jonka löysin yhdestä netin ilmaisesta clipart-arkistosta.

Mielialalääke

Testaanpa miten Googlen ostama tosi suosittu Youtube toimii blogilla. Kaikille apeuden yllättämille ihmisille: nelosvauvat, ylpeä äiti ja standup-koomikko-isä :) Pakko on nauraa itsekin. (Jos et näe videoruutua, on selaimen asetukset, palomuuri tms. estämässä Youtuben käytön.)

Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan

(Matt.7:8 ) menee tuolla tavalla. Näissä tietoverkkoasioissa olen monesti etsinyt jotain teemaa, sitten eksynyt ties minne uteliaisuuttani ja löytänyt vaikka mitä mielenkiintoista. Pitäisiköhän sanoa, että "eksyvä löytää"? Aikaa tietysti kuluu ja tehokkuutta ei voi kehua. Mutta nautin todella eksyilystä, joka voi johtaa hienoihin löytöihin, uusiin harrastuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin, ajattelun avartumiseen ja tiedon lisääntymiseen.
Usein käy kuitenkin niin, että innoissani klikkailen jo sivuja niin, etten enää osaa palata hyvälle sivustolle. Asiaa ehkä auttaisi netissä toimiva henkilökohtainen kirjanmerkkipalveluni, jonka saan auki miltä koneelta vain. Sen nimi on kerrassaan herkullinen. Latasin selaimeen kätevät del.icio.us- näppäimet ja toista painamalla saan minkä tahansa mielenkiintoisen sivun liitetyksi "nettikirjanmerkkikirjaastooni" ja toista klikkaamalla pääsen omiin kirjanmerkkeihini käsiksi. Aloitin noin tunti sitten, joten ei siellä vielä paljoa ole, aion kuitenkin kokeilla käyttöä. Miettiä pitää vielä sitä, pysyttelenkö työ (ja tvt) -asioissa vai tallennanko kaikkea kivaa. Siitä riippuu myös järkevä asioiden kategorisointi ja tagien käyttö, (joiden kanssa olen aika noviisi) Miljardien sivujen nettimaailmassa on pakko oppia erilaisia luokittelukeinoja. Sitäkin pitää selvitellä lisää...

Ensimmäisiä askelia

Jaaha - mielenkiintoinen koulutus loppuu torstaina. Luulen kyllä, että jatkoa seuraa, toivon ainakin niin. Eväitä on saatu ja niitä pitää sulatella. Ruokahalua minulla tuntuu riittävän vielä, näillä eväillä pystyy kuitenkin ottamaan ratkaisevat ensimmäiset askeleet.

Tärkeää on kai se, että jotain yhteisiä suunnitelmia TVT:n opetuskäytöstä ja tietostrategioista saadaan aikaan ja sitä kautta käytäntöön. Miten palvelukokonaisuutta tai opetusteknologiakeskusta hyödynnetään? Miten sen löytääisi yhdestä osoitteesta, esim Kymiedusta? Mitä tietostrategiaan laitetaan? Miten kannustaa opettajia? Miten pysyä itse ajan tasalla, hämähäkkiraajat oikeisiin paikkohin ojennettuna ja linkkinä opettajille? Miten pidän yhteyttä TVT-verkoston muihin ihmisiin, jotka "katoavat" omiin kouluihinsa? Torstai-päivää odotan kovasti. Seuraavana tiistaina rehtori on pyytänyt minulta alustusta opekokoukseen aiheesta. Olen suunnitellut aiheesta PP-esitystä, jossa haluaisin käyttää muutamaa diaa meidän koulutuksen materiaaleista, esim sitä, missä esitellään palvelukokonaisuus ja OPE.fi-luokituksia. Onko se ok, kun varsinaiset tekijät mainitaan? Monenlaisia lysymyksiä pyörii mielessä, mutta ensimmäinen askel on määrätietoisesti otettu.

Tasavirta ei ole aina tasaista

Taas opin uutta. Koulurakennuksemme on perinteinen ja vanha, 1940-luvun lopulla valmistunut Tyttölyseon rakennus. En ole varma onko sähköverkostoa uusittu tässä välissä. Ainakin sähkön kulutus ja tarve on kasvanut kuudessa vuosikymmenessä paljon. Nyt tuntuu kapasiteetti tulevan vastaan. Sulakkeet eivät vielä pala, mutta esim. dataprojektori kolmannessa kerroksessa välkkyy kun tasavirta jotenkin pätkii...
Mietityttää vaan, että mitenköhän luokkien varustaminen enenevässä määrin tykeillä ja tietokoneilla hoituu tällä vanhalla sähkösysteemillä. Pitäisiköhän strategiapaperiin liittää ehdotus sähköremontista?

Hahaa! Luulin jo, ettei kirjoitettuihin postauksiin voi liittää myöhemmin mitään, että viestit ovat "hetken lapsia" ja kirjoitettava valmiiksi "tartu hetkeen" tai hetki meni ohi - periaatteella. Mutta löytyihän täältä editoimismahdollisuus! Sen kunniaksi potretti minusta pohtimassa Kaikenlaista mielenkiintoista (itse pakattu ja punasilmät poistettu - yleensä itken rakasta miestäni apuun...)

Tietostrategiaa luomaan - kun ei luntakaan ole

Ruoho viheriöi ja hiihtäjät ovat siirtyneet golfin peluuseen. Vesisateessa kävelyn sijaan olen huomannut netin kutsuvan ja ihan verkossahan tässä ollaan!
Koulussamme alkaa oman tietostrategian luonti mutta kysymyksiä on päässä kovasti - minulla ja varsinkin muilla, jotka eivät ole innostavassa TVT-porukassa saaneet tietoa tulevista visioista.

Miten alueellinen strategia ja Kouvolan kaupungin strategia (jota kouluissa pitäisi nyt kommentoida, vaikka se valmistui kai jo viime keväänä... ja on vanhempi kuin alueellinen strategia) sitovat tai ohjaavat meitä? Voimmeko tehdä laitehankintalinjauksia? Velvoittaako strategia opettajia kouluttautumaan? Onko se toimintaohje vai hurskas toive? Toivottavasti 25.1. koulutuksessa saamme linjoja tulevaisuuteen omissa kouluissamme. Odotan kiinnostuksella.

Plokia ja vikiä

Hassua mielestäni on se, miten suomen kieli taipuu ja sopeutuu monenmoiseen. Ei se helposti häviä mutta muuttunee kyllä. Ranskassa ollaan kai kovin ylpeitä omasta kielestä ja ilmennettiin sitä myös erilaisilla vieraskielisten sanojen käytön kieltämisillä vaikkapa mainoksissa. Suomessa tuntuu käyvän niin, että vaikkapa englannista peräisin olevat ilmaukset otetaan suomen kielen avaraan syliin ja upotetaan sinne. Erityisesti tieteen, tekniikna ja tietotekniikan alueella tämä on yleistä. Voi sitten arvioida, kuinka hyvä sana on "keissi", "mailata", "kuuklettaa" jne.

Onkohan Blogeille ja Wikeille pyritty löytämään suomenkielisiä vastineita? Taitavat olla niin uusia juttuja, että kielitoimistolla ei ole valmiita suosituksia asiaan. Vai onko? Muistan nyt jonkin omituisen sanan "verkkoloki".

Näitä verkkotyökaluja olen nyt opettelemassa ja tutkimassa niiden käyttöä opetuksessa. Tosi mielenkiintoista! Anne Rongas on kerännyt kokemuksia ja vinkkejä blogien opetuskäytöstä. Sieltä löytyy jokaiselle asiasta kiinnostuneelle opettajalle esimerkkejä ja apuvälineitä.

Alku

TVT-tukihenkilöksi kasvaminen on mielenkiintoinen prosessi. Olen havainnut itselläni jo monenmoisia vaiheita. Aluksi mietin: Täh! Pitääkö minun ruveta tuottamaan ilmaista materiaalia verkkoon? Enhän minä osaa tehdä kotisivujakaan...

Sitten kuulin oppimateriaalipankista oppimisaihioista, ideoiden vaihtamisesta. Se ei kuullostanut pahalta. Kyllähän verkossa on paljon hyvää ja ajankohtaista tietoa. Minäkin raahaan opiskelijoita ATK-luokkaan tiettyjä sivuja tutkimaan.

Sen jälkeen koulussamme pidettiin Moodle-koulutusta. Pitäisiköhän yrittää itse tehdä jotain? Ensimmäiset yritykset tein keväällä 2006, kirkkohistorian kurssilla, jossa opetin kolmea eri ryhmää yhtäaikaa, 95 opiskelijaa kirjautui sisään! Muutamat kurssitkin kävin KymiPron kautta.

Seuraavaksi heräsi kysymys tekniikan tuomisesta luokkaan: mikä on pedagogisesti järkevää. Aloin surffailla eri koulujen sivuilla, hakea verkkomateriaalia, kyselin paljon eri ihmisiltä. Tätä jatkoin kesälläkin. Erityisen usein päädyin samoille verkkosivuille, joiden takaa löytyi asiaan pidempään uppoutunut kollega, joka opettaa alle sadan km:n päässä pääosin samoja aineita! Ryhdyin tutkimaan ja tutustumaan monenlaiseen.

Kun koulu alkoi elokuussa 2007, olin monen hämmästykseksi vapaaehtoinen ja innostunut ryhtymään koulumme pedagogiseksi tueksi TVT:n käytössä, siis TVT-tukihenkilöksi.