lauantai 26. toukokuuta 2007

Mediapöytä

Syksyllä 2006 teimme tuloksellista tiimityötä. Mikrotukihenkilö, atk-suunnittelija, minä, rehtori ja kalustonhoitaja. Lopputulos on jotakuinkin tämän näköinen.
Nimeä mietittiin; ATK-vaunu, mediakärry ja vaikka mitä. Lopulta nimeksi tuli mediapöytä. Saimme kasaan kaksi mediapöytää. Ne on itse rakennettuja, alahyllyllä on tilaa aktiivikaiuttimille (vanha), vähän ylempänä VHS/DVD -soittimelle. Pöytätasolla on kannettava tietokone ja pienet tietokonekaiuttimet ja ylätasolla dataprojektori. Dataprojektorit piti ostaa ja pöytä rakentaa, muut laitteet haalittiin kasaan sieltä täältä. Lopulta kaikki kytkettiin valmiiksi monen töpselin jatkojohtoon (10 m pitkä, jotta varmasti ylettää joka luokassa sähkörasiaan) ja tietokoneeseen laitettiin datakaapeli, "nettipiuha", jolla myös oli riittävästi pituutta. Tein yksinkertaiset "vaihe vaiheelta" käyttöohjeet, jotka liimasin kontaktimuovin avulla pöydän kulmaan. Tarrakirjoittimella tein kaikkiin kriittisiin paikkoihin ohjeita ("muistitikku tähän","poista ensin linssinsuojus" jne.)
Ideana on, että opettaja voi käyttää Internetiä tai näyttää videoita/ DVD:tä mahdollisimman helposti. Sähkötöpseli seinään ja haluttuihin laitteisiin virrat päälle ja a vot!
Lähes kaikki opettajat ovat käyttäneet pöytiä tämän lukuvuoden aikana ja palaute on ollut myönteistä. Tulevaisuuden visiona on saada kiinteitä systeemejä luokkiin. Siirrettävät mediapöydät ovat kuitenkin oiva ratkaisu tässä vaiheessa.

perjantai 25. toukokuuta 2007

Ne resurssit, ne resurssit...


Verkkoavusteinen opetus luokkatilassa vaatii koululta ainakin
  1. riittävän nopeaa verkkoa, jossa "videovirtakin" toimii tökkimättä
  2. nettiyhteyttä joka luokassa
  3. tietokonetta, jolla verkon aarteisiin pääsee käsiksi
  4. dataprojektoria, jolla esittää asiat opiskelijoille
  5. varmasti iloa ja hyötyä olisi paljon muustakin, josta minulla ei ole tietoa :)
Faktaa taitaa olla, että tämän listankin asioista moni puuttuu useimmilta kouluilta. On turhauttavaa, jos koululla yritetään säästää välttämättömistäkin menoista vaikkapa sitä ensimmäistä dataprojektoria varten, eikä rahat riitä, resursseja kiristetäänkin ja tarpeellinen laite jää taas kerran haaveeksi.

Eräs mielenkiintoinen idea liittyy aiempaan kirjoitukseeni linux-pohjaisesta systeemistä. Teknisesti on mahdollista hommata tehokas palvelinkone, joka koulun verkossa toimisi aivoina ja muistina "tyhmille" koneille. Nämä "tyhmät" koneet voisivat olla luokkahuoneessa opettajan käytössä, eikä niiden tarvitsisi olla uusinta uutta. Kun palvelinkoneelta löytyy kapasiteettia tarpeeksi, voisi vanhempikin kone olla työpäätteenä ja siinä toimisi linux-pohjainen toimisto-ohjelmapaketti OpenOffice (Open= opettajan...hehheh), joku kuvankäsittelyohjelma ja nettiselain. Kun yhä enemmän opetusmateriaalia löytyy verkosta, tämä tuntuisi hyvinkin toimivalta systeemiltä.

Haasteena on tietysti sopivan tilan ja rahan saaminen palvelinkonetta varten, itse systeemin rakentaminen ja opettajille ainakin Ubuntun tai vastaavan käyttöjärjestelmän opettelu tutun Windowsin sijasta. Silti rajalliset resurssit tuntuisi järkevämmältä sijoittaa tehokkaaseen palvelinkoneeseen ja nopeuttaa sitä kautta vanhaa laitteistoa luokissa, kuin odottaa ja itkeä uudempia koneita aineluokkiin.

Kuulisin mieluusti lisää asiasta, jos mahdollisilla blogini lukijoilla ja lurkkijoilla on käytännön kokemuksia, vinkkejä tahi varoituksen sanoja aiheeseen liittyen.

keskiviikko 9. toukokuuta 2007

Avointa menoa


Kerroin käyneeni Hämeenlinnan ITK-päivillä. Ekakertalaisena oikein mielenkiintoinen kokemus. Kouvolan TIKEn kokouksessa sain kertoa päällimmäisiä tunnelmia. Niitä tässä muutama.
  • Verkko-opetusta kehitetään monella rintamalla. Osin suljettujen oppimisympäristöjen (Helsingin Fronter, Moodle tai Opit monessa paikassa) avustuksella mutta ilahduttavasti myös verkossa avoimesti. Opetushallitus tarjoaa paljon ilmaisia eväitä opettajille ja verkko-opetuksen ja sulautetun opetuksen pioneerit pitävät Intenetiä "opemateriaalimappinaan"
  • Opetusteknologia kulkee pedagogiikan mukana. Tavoitteena on, että tieto-ja viestintätekniikkaa voisi hyödyntää myös luokkaopetuksessa ja lähiopetuksessa. Verkon aarteet eivät ole suinkaan vain etäopiskelijoita varten. Siksi dataprojektori ja verkossa oleva tietokone alkavat olla välttämättömiä. jossain vaiheessa dokumenttikamera kenties syrjäyttää piirtoheittimen...
  • Avoimet ohjelmat (Open Office, linux-pohjainen käyttöjärjestelmä Ubuntu ja sen kouluun sovitettu versio edubuntu, OPH:n VALO eli vapaat ja avoimen lähdekoodin ohjelmat) kohtuullisen raskaasti hinnoiteltujen lisenssien sijasta alkavat kiinnostaa. Käyttövarmuuteen ja helppouteen kun satsataan niin koulumaailmassa näihin siirryttäneen enenevässä määrin. Rahaa voisi jäädä vaikkapa edellä mainittuun dokumenttikameraan...
Näistä kertoilin ja näin kokouksessa eka kerran ubuntun toiminnassa. Naapurikoulun kollega käyttää sitä ja mikrotukihenkilömme oli asentanut sen vanhahkoon koneeseen hänelle luokkaopetusta varten. Näytti rakas tuttu "tulikettuni" toimivan siinä mainiosti selaimena. Sen verran mielenkiintoiselta homma vaikutti, että tutkin alustavasti tietoja ubuntusta. Nimi tulee afrikkalaisesta ajattelusta ja tarkoittaa jotain "jakamista, auttamista, inhimillisyyttä ihmisten välillä", se voidaan suomentaa "ihmiseltä ihmiselle". Kivaa!

lauantai 5. toukokuuta 2007

Väritetty Totuus


Lauantaina lukiossamme oli työpäivä. Porukka kävi elokuvissa katsomassa tositapahtumiin perustuvan leffan Väritetty totuus.
Tilasimme sen koulukinon kautta ja paikallinen elokuvateatteri esitti sen meille. Koulukino tarjosi elokuvaan loistavaa oppimateriaalia, jota opettajat pareittain hyödynsivät vetäessään noin kymmenen opiskelijan työpajoja.
Juonesta lyhyesti: innokas toimittaja Stephen Glass kirjoittaa juttuja, joita muut pitävät mainioina ja hauskoina. Maineen kasvaessa paineet uusiin onnistumisiin kasvavat ja toimittaja sortuu keksimään juttuihinsa lähteet ja itse asiassa koko jutun. Lopulta nettilehti toimittajineen alkaa selvitellä taustoja ja paljastaa huijauksen ja Glass saa potkut.
Mielestäni elokuva oli mainio selvitellessään mediamaailman koukeroita ja uskottavuutta. Lukiolaiset tietävät kyllä, että kaikkea mediassa olevaa ei voi pitää totena. Silti muistutus on tärkeää myös meille opettajille. Elokuva antoi myös opetuksen toimittajan vastuusta ja rehellisyydestä. Suosittelen!
Työpajassa opiskelijat saivat pari tehtävää. Kyselin mm. mitä medioita he pitävät luotettavina, mitä epäluotettavina. Tutkittiin sen aamun verkkolehtiä ja katsottiin, kuinka uutiset otsikoitiin esim. Hesarissa, Iltasanomissa tai Seiskassa.
Työpajaan valmistautuessa tutkin erinomaista Kenguru -materiaalia. Käykääpäs loikkimassa sivuilla!