Mobiilisaila ja pieni vihreä ukkeli

Android-ukkeli

 Jo muutaman vuoden on esim. ITK-päivillä puhuttu mobiilioppimisesta yms. Viime keväänä huomasin oppitunnilla, että parilla pojalla oli älykänny, jonka kautta tarkistivat jonkin nippelitiedon nopsaan netistä minun vasta ajatellessa ääneen, kuinka aion kurkata Wikipediaa.
Viime toukokuussa sitten vaihdoin perinteisestä puhelimesta (=aina Nokiaa) Androidiin ja Samsung Galaxy S2:een. Huomaan, että puhelin on aika harhaanjohtava nimike. Se on pieni sivutoiminto. Ymmärrän myös lehtiartikkelia, jossa varotellaan älypuhelinten koukuttavuudesta. Myyjä sanoi, että kun kosketusnäytön makuun on päässyt, paluuta vanhaan peukaloilla näpyteltäviin tekstiviesteihin yms. ei enää ole. Pakko olla samaa mieltä. 
Oppitunti- ja koulukäyttöä en ole ehtinyt vielä miettiä, kun koneen opetteluun menee vielä aikaa. 

Olen myös viikon sisällä aloittanut tutustumisen Google+:aan sekä pilvitallennuspaikkaan nimeltä Dropbox. Vähän on säätämistä, vaikka periaatteessa selkeitä palveluja. Pari esimerkkiä.
Halusin liittää  vanhan opiskelukaverini piireihini. (melko harvinainen nimi, uskalsin lähestyä vaikka ei kuvaa ollutkaan). Perjantain oppitunnilla taskussa värisi älykänny ja sen g+ sovellus tarjosi Huddlea (chat?) ja kaverin kysymystä: Tunnemmeko? En pystynyt kesken opetuksen vastailemaan, mutta olin jo hetken tosi loukkaantunut, ai "tunnemmeko" kunnes illalla huomasin, että kaveri oli laittanut kuvansa prosfiiliin ja oli minulle tuikituntematon :) No, sitä sattuu. Laatta- ja kaakeliostoksilla tänään nappasin loistavalla Galaxyn kameralla muutaman kuvan muistiin. No siinähän tuli automaattisesti ihan uudennäköinen valikko joka ehdotteli jakamisia. Sekin oli Google+toimintoja. Luulin tosin hetken, että tulevan kotimme kaakelien värit ja hinnat menivät Dropboxiin ja kenties jo jakoonkin. No ei kuitenkaan. Treenit jatkuvat. P.S. TVT-tukihenkilöporukalla oli viime viikolla palaveri. Kivaa sakkia! Sieltä sainkin intoa kokeilla esim. Dropboxia.
 





 

Vinkkiverkon saalista

Liityin Ning-alustalla toimivaan Vinkkiverkkoon. Sieltä löytyy monia ryhmiä eri oppiaineisiin ja myös sosiaalisen median käyttöön liittyen. Perustinpa minäkin oman ryhmän uskonnonopetuksesta.Ensimmäinen mielenkiintoinen ja hyödyllinen vinkki on biologian ja maantieteen ope Aarnen havainnolliset ruutukaappausvideot sosiaalisen kirjanmerkkipalvelu Deliciousin käytöstä, ryhdyin heti hänen neuvoillaan organisoimaan linkkejäni. Niputin tageja lukion kurssien alle rakentamalla jokaisesta kurssista yhden "Tag Bundle"n ja klikkailemalla sitten haluamiani tageja tähän nippuun . Pitää vähän treenata - aluksi ajattelin, että laitan mahdollisimman paljon tageja jokaiseen linkkiin haun helpottamiseksi! Nyt huomaan, että opetuskäytössä pikahakuna ei ole kätevää, kun haen esim. tagilla "uskonto", saan sata linkkiä. (tosin sitten pitäisi voida hakea näiden joukosta uudella tagilla, esim. "Raamattu", joskus osaan tehdä sen, joskus en osaa) Sen sijaan esim "ue1", "ue2" vievät juuri sen kurssin linkkeihin. Joka tapauksessa olen herkkulinkkien kehittelystä ihan innoissani.
(Kuvan lähde: wikimedia commons Rosary01.jpg, kuvaaja Juni from Kyoto, Japan)

Open Office 3.0

Päivitin taannoin luokan koneelle Openofficen version 3.o. Se sujui ongelmitta. Joitain näkyviä muutoksia oli edelliseen versioon tehty, mm. jonkinlainen aloitussivu, josta valitaan haluttu ohjelma. Surffaillessani löysin todella hyvän, lähes satasivuisen mutta erittäin selkeän pikaoppaan OpenOfficen käyttöön. Samalla sivulla Pohjois- Satakunnan Alueopisto on julkaissut muitakin oppaita, monet ilmaisohjelmiin liittyviä (mm. kuvankäsittelyohjelma Gimp)
Pikaoppaan avulla huomasin taulukkolaskentaohjelmankin käytön mahdolliseksi :) Olen niin vanha, että opiskellessani oli tuskin tietokoneita, saati Office-ohjelmia tai koulutusta niiden käyttöön. Myöhemmin en ole kokenut sitä tarvitsevani ja ohjelma on aina roikkunut turhan panttina paketissa. Pitääpä tutkia keskiarvojen yms laskemista tuon havainnollisen oppaan avulla. Innostuin myös ideasta, että oman digikuvan voisi lisätä esitysgrafiikkaohjelmaan dian taustaksi, jos pari valmista OO:n mallia ei miellytä.

Ne resurssit, ne resurssit...

Verkkoavusteinen opetus luokkatilassa vaatii koululta ainakin

1. riittävän nopeaa verkkoa, jossa "videovirtakin" toimii tökkimättä
2. nettiyhteyttä joka luokassa
3. tietokonetta, jolla verkon aarteisiin pääsee käsiksi
4. dataprojektoria, jolla esittää asiat opiskelijoille
5. varmasti iloa ja hyötyä olisi paljon muustakin, josta minulla ei ole tietoa :)

Faktaa taitaa olla, että tämän listankin asioista moni puuttuu useimmilta kouluilta. On turhauttavaa, jos koululla yritetään säästää välttämättömistäkin menoista vaikkapa sitä ensimmäistä dataprojektoria varten, eikä rahat riitä, resursseja kiristetäänkin ja tarpeellinen laite jää taas kerran haaveeksi.

Eräs mielenkiintoinen idea liittyy aiempaan kirjoitukseeni linux-pohjaisesta systeemistä. Teknisesti on mahdollista hommata tehokas palvelinkone, joka koulun verkossa toimisi aivoina ja muistina "tyhmille" koneille. Nämä "tyhmät" koneet voisivat olla luokkahuoneessa opettajan käytössä, eikä niiden tarvitsisi olla uusinta uutta. Kun palvelinkoneelta löytyy kapasiteettia tarpeeksi, voisi vanhempikin kone olla työpäätteenä ja siinä toimisi linux-pohjainen toimisto-ohjelmapaketti OpenOffice (Open= opettajan...hehheh), joku kuvankäsittelyohjelma ja nettiselain. Kun yhä enemmän opetusmateriaalia löytyy verkosta, tämä tuntuisi hyvinkin toimivalta systeemiltä.

Haasteena on tietysti sopivan tilan ja rahan saaminen palvelinkonetta varten, itse systeemin rakentaminen ja opettajille ainakin Ubuntun tai vastaavan käyttöjärjestelmän opettelu tutun Windowsin sijasta. Silti rajalliset resurssit tuntuisi järkevämmältä sijoittaa tehokkaaseen palvelinkoneeseen ja nopeuttaa sitä kautta vanhaa laitteistoa luokissa, kuin odottaa ja itkeä uudempia koneita aineluokkiin.

Kuulisin mieluusti lisää asiasta, jos mahdollisilla blogini lukijoilla ja lurkkijoilla on käytännön kokemuksia, vinkkejä tahi varoituksen sanoja aiheeseen liittyen.

Avointa menoa

Kerroin käyneeni Hämeenlinnan ITK-päivillä. Ekakertalaisena oikein mielenkiintoinen kokemus. Kouvolan TIKEn kokouksessa sain kertoa päällimmäisiä tunnelmia. Niitä tässä muutama.

• Verkko-opetusta kehitetään monella rintamalla. Osin suljettujen oppimisympäristöjen (Helsingin Fronter, Moodle tai Opit monessa paikassa) avustuksella mutta ilahduttavasti myös verkossa avoimesti. Opetushallitus tarjoaa paljon ilmaisia eväitä opettajille ja verkko-opetuksen ja sulautetun opetuksen pioneerit pitävät Intenetiä "opemateriaalimappinaan"
• Opetusteknologia kulkee pedagogiikan mukana. Tavoitteena on, että tieto-ja viestintätekniikkaa voisi hyödyntää myös luokkaopetuksessa ja lähiopetuksessa. Verkon aarteet eivät ole suinkaan vain etäopiskelijoita varten. Siksi dataprojektori ja verkossa oleva tietokone alkavat olla välttämättömiä. jossain vaiheessa dokumenttikamera kenties syrjäyttää piirtoheittimen...
  
• Avoimet ohjelmat (Open Office, linux-pohjainen käyttöjärjestelmä Ubuntu ja sen kouluun sovitettu versio edubuntu, OPH:n VALO eli vapaat ja avoimen lähdekoodin ohjelmat) kohtuullisen raskaasti hinnoiteltujen lisenssien sijasta alkavat kiinnostaa. Käyttövarmuuteen ja helppouteen kun satsataan niin koulumaailmassa näihin siirryttäneen enenevässä määrin. Rahaa voisi jäädä vaikkapa edellä mainittuun dokumenttikameraan...

Näistä kertoilin ja näin kokouksessa eka kerran ubuntun toiminnassa. Naapurikoulun kollega käyttää sitä ja mikrotukihenkilömme oli asentanut sen vanhahkoon koneeseen hänelle luokkaopetusta varten. Näytti rakas tuttu "tulikettuni" toimivan siinä mainiosti selaimena. Sen verran mielenkiintoiselta homma vaikutti, että tutkin alustavasti tietoja ubuntusta. Nimi tulee afrikkalaisesta ajattelusta ja tarkoittaa jotain "jakamista, auttamista, inhimillisyyttä ihmisten välillä", se voidaan suomentaa "ihmiseltä ihmiselle". Kivaa!

Terveiset Picasasta

From Picasa-vienti

Hei kaikille!
kirjoitan teille Googlen Picasa-ohjelman avulla blogilleni. Se on ihan huima. Minä ainakin sekoan vähien kuvieni kanssa tietokoneen eri kansioiden välillä. On omat tiedostot, omat kuvatiedostot, on vanha kiintolevy ja sen kuvakansiot ja vaikka mitä. Hurja homma on jonkin tietyn kuvan etsiminen ja osa kuvista jääkin unohduksiin. Latasin suomenkielisen Picasan, josta Anne taas vinkkasi (kiitos Anne, AAY, YYA-filosofiasi puree minuun täysillä).
No, ohjelma skannasi (ei siirrellyt eikä kopionut eri paikkoihin) kaikki kannettavani kuvat ja kansioi ne kivoja pikkukuvia käyttäen. Tutkailen vielä ohjelmaa, mutta huomasin kätevät, helpot ja pienet kuvankäsittelytoiminnot (esim. rajaus, punasilmien poisto, seepiaväri, valoisuuden lisäys). Kuvahommat meidän perheessä hoitaa enimmäkseen mieheni, jolla on tuhansia kuvia koneella ja tehokkaat kuvankäsittelyohjelmat. Hänkin vaikutti kiinnostuneelta Picasasta. Ohjelmassa on mahdollisuus liittää kuva Bloggerin blogille, jota paraikaa teen. Kuvassa meikäläinen ja jäänveistäjä-serkultani lahjaksi saamani jäinen samppanjapullo jäähdytysmaljassa.
Edit: Jaaha, kuva oli ja meni jonnekin. Siinä se oli vasemmassa yläkulmassa näytillä, mutta ei tuntia myöhemmin. Yritän uudestaan. Edit 2. Toimii mulla kun talletan kuvan Picasassa webalbumiin ja sieltä käsin saan HTML-koodin blogiin liitettäväksi. Nyt pitäisi näkyä.

Mikä oli "Nöpö"

Nöpö oli eka tietokoneeni vuosimallia 1988. Se oli lerppukone, mustakeltainen näyttö ja huikea 40 megan kiintolevy (kaikissa pc-koneissa ei ollut kovalevyä ja opettaja joka minulle maahantuomaansa konetta kauppasi sanoi, että pärjään tällä tosi kauan...)
Muistan epätoivon tunnit, kun yritin ilman mitään kunnon koulutusta ja opastusta saada konetta toimimaan ms-dos-kielellä. format, delete, copy-komennot, a:asemalta c:lle... jos munasi, saattoi tuhota parilla näppäilyllä koko koneen ohjelmat.
Windows-kuvakkeiden tulo oli tosi suuri muutos. Senkun hiiri-olennolla klikkaili kuvia. Pasianssinpeluulla oppi hiiren käyttöä ja graafisesti pasianssit olivat ihan upeita aiempaan palkkikuvaan verrattuna. Mikä käytön helppous! Ei enää ms-dosia!
Sitten tuli Suomeenkin kotisivuinnostus! Todella monet tekivät kotisivuja ja antoivat luovuuden kukkia. Minä seurailin toisen olkapään takaa kotisivujen tekoa, itse en jaksanut käydä opettelemaan HTML-kieltä.
Blogien tulo on mielestäni samanlainen helpotus kuin Windows aikoinaan. Toimii vaikka ei ohjelmointikieltä oikein osaakaan. Helppoa, senkun kirjoittelee ja klikkailee "liitä kuva" tai "linkki"-nappuloita.
Joidenkin "asiantuntijoiden" ylimielinen asenne blogeihin voisi selittyä osin sillä, että siinä ei tarvitse osata ohjelmointia ja siten on jokamiehen käytettävissä. Minusta taas on hienoa, että sitä mukaa kuin eri ohjelmat kehittyvät, kehittyy niiden helppous ja käytettävyyskin.
Tässä verkko-oppimisseikkailussa olen jo tutkinut monenlaisia palveluita ja useimmista selvinnyt ihan kokeilemalla ja klikkailemalla. Jumiutumisia ja isoja ongelmia ei ole tullut (Annen neuvot ja vinkit ovat auttaneet paljon) Tämä ei kerro niinkään omista nörttitaidoistani kun ohjelmien käyttäjäystävällisyydestä.
Mitäs Nöpölle kävi? No muutama vuosi sitten joutui jäteasemalle. Nykyiselle koneelle ei ole nimiä annettu, mutta ekan tietokoneeni muistan varmaan aina.

Vanhan kartan kanssa eksyy

Muutimme Kouvolan seudulle Helsingistä 90-luvun alussa. Sittemmin pääkaupunkiseudulla ajellessa huomasi, kuinka uusia asutusalueita oli putkahtanut entiseen metsikköön, teitä laajennettu ja ramppeja rakenneltu uusiin paikkoihin. Vanhoilla tiedoilla ei välttämättä päässyt enää oikotietä määränpäähän. Toki perille löysi, mutta reittejä oli muutettu ja uusi kartta olisi auttanut asiassa.

Verkko-oppimisessa lienee kyse myös siitä, että tarvitaan uutta kognitiivista karttaa, jonka avulla asiat löytyvät ja pääsee oppimisessa haluamaansa määränpäähän. Karttaa ei vaan saa valmiina pakettina kaupasta. Itselläni ainakin viimeinen puoli vuotta on ollut kartan päivittämistä ja piirtämistä. Filosofi John Lockeen liitetään kuuluisa lausahdus, kuinka ihmisen mieli on kuin tyhjä taulu, kunnes kokemukset piirtävät siihen jälkensä. Jotain sellaista olen kokenut. Pitää päästä yli sen tunteen, että on eksyksissä, että tieto, jota juuri luin, katosi jonnekin bittiavaruuteen tai vastaan tulee englanninkuuloisia termejä, joiden merkitys on vielä ihan auki tai ainakin melko hämärä.

Pikkuhiljaa olen kokenut, että pääkadut, joita pitkin kannattaa kulkea, alkavat hahmottua. Jokin kiinnostava sivupolku, jolle saatan poiketa, ei tiputa minua kokonaan kartalta, vaan löydän takaisin määränpäähän. Hmmm. Suurkaupunki-metafora tuntuu toimivan omalla kohdallani aika hyvin. Jatkan sitä vielä vähän.

Anne kirjoittaa pedakurssin wikissä samastaa asiasta näin:

Kehittynyt kognitiivinen kartta liikkuu suhteessa kulkijaan. Voit tarkkailla itseäsi verkkotilassa. Tuntuuko, että eksyt? Älä luovuta. Tilanne vastaa sitä, että liikut vieraassa maassa, tuntemattomassa kaupungissa. Voit oppia uuteen ympäristöön reaalimaailmassa ja aivan vastaavasti virtuaalimaailmassa.

On hyvä muistaa, kuinka vaikeaa on ilman karttaa hortoilla uudessa suurkaupungissa. Eihän se onnistu, ennen kuin saa kiintopisteitä: oma hotelli, metropysäkki, kiinnostava nähtävyys. Pikkuhiljaa kulkeminen tulee helpommaksi näiden tuttujen juttujen avulla. Jotain verkko-oppimisen ja -opettamisen kiintopisteitä lienevät ne työkalut, joista aiemmin olen kirjoitellut. Oppimisympäristö, sosiaalinen veppi, käyttöön sopivat ohjelmat (paljon ilmaisia).

TVT-tukihenkilönä minun pitää myös pitää mielessäni, kuinka oma karttani on rakentunut pidemmälle verrattuna moneen kollegaan. Kiitos tästä koulutuksen ja verkossa vietetyn ajan (en viitsi laskea, mutta kivaa on ollut) ja innostavien esimerkkien ja ihmisten. Luulen, että kun yritän auttaa kollegaa, hänen oma kognitiivinen karttansa kehittyy. Se vaatii kuitenki aikaa, enkä voi kaikkea mielenkiintoista kerralla kertoa. Saatan esitellä "suurkaupungin" muutaman "herkkunähtävyyden" (vaikka blogin tai kuvanjako-ohjelman) ja innostaa ja rohkaista häntä täydentämään karttaansa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä.

Hyvä paha Powerpoint

Olen lueskellut kriittisiä blogikirjoituksia Powerpoint esityksistä. Tottahan se on, että jos kaikki kalvosulkeiset muuttaa tiheällä kirjoitetuiksi räikeän värisiksi, tehosteita paukkuviksi diaesityksiksi, niin meinaa pää hajota opiskelijoilta heti uutuudenviehätyksen mentyä ohi. Eikä se ihmisen ajattelukaan ole "ranskalaisia täpliä allekkain otsikon alla" -mallidian tapaista. Ajatus kulkee pikemminkin assosiaatiosta toiseen salamavauhtia, välillä palaten edelliseen ajatusatomiin ja sitten pompatessa isompiin yläkäsitteisiin ja takaisin yksittäisiin esimerkkeihin. Ei siis siististi numeroituina tärkeysjärjestyksessä, jolla lailla Ppt-diat usein rakentuvat.

Toisaalta moni opettaja haluaisi oppia Powerpointia saadakseen esteettisemmät "kalvopohjat" opetuskäyttöön ja alkaa tvt:n opetuskäytön siitä. Se on mainio alku. Samalla tallentuu materiaalia, luentopohjia, muistiinpanopohjia yms. sähköiseen muotoon ja mahdollistuu vaikka materiaalin jako laajemmallekin foorumille kuin oma luokkahuone.

Tekijäoikeudet verkkoon laitettavaan materiaaliin ovat niin ehdottomat, että käytännössä ei kukaan saisi tehdä oikein mitään teokselle. Luoville tuotoksille suunniteltu, tietyt oikeudet pidättävä ja tietyt pois luovuttava Creative Commons-lisenssi tuntuukin perustellulta.

Tuon Slidesharen lisäksi lienee muitakin työkaluja Powerpoint-diojen esillepanoon verkossa. Meidän käyttämämme Moodle ilmeisesti tallettaa esityksen ja kurssialustalle opettaja tekee linkin Ppt-esitykseen. Käyttäjällä/ opiskelijalla pitää olla Ppt-ohjelma omalla koneellaan, jotta saisi Moodlesta aineiston auki. Opiskelija voi tietysti ladata Powerpoint Reader ohjelman koneelleen tai käyttää ilmaista Open Office -pakettia, jonka Impress-ohjelma vastaa kohtuullisen hyvin Powerpointia. Saisinkohan diat Moodleen jotenkin "levälleen" tai samalla lailla kuin edellisessä blogissa "sulautettuna" ruutuun?

Lueskelin blogia, jossa amerikkalainen bisnesmies antoi Ppt-esityksille 10/20/30 säännön.

• Yhteen esitykseen ei enempää kuin 10 diaa
• Selityksiin pitää riittää 20 minuuttia
• Fonttikoko pitää olla ainakin 30 pikseliä

Ehkä johtuu opetettavista aineistani (ue, ps, fi), että ei oikein mikään, saati sitten Powerpointit ole mielestäni joko hyvää tai pahaa. Tällainen lohkominen on jotenkin lapsenomaista tai fundamentalistista ajattelua. Mieluummin ajattelen, että olioissa yleensäkin, myös Powerpointeilla on hyvä sekä paha puolensa. Sitten opettajan idealismilla ajattelen, että hyvää pitää kasvattaa ja pahaa pitää aisoissa. Myös TVT:n käytössä :)

Jere Majava kirjoittaakin samassa, vuoden 2004 lopussa julkaistussa verkkolehdessä:
"Opetusteknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia tiedon esittämiseen ja välittämiseen. Tietotekniikan suurin lupaus opetuksen kehittämiselle on kuitenkin vuorovaikutteisuuden lisääminen uusien välineiden ja kanavien avulla. Informaatioteknologia onkin jo synnyttänyt uudenlaisia, vuorovaikutteisia opetus- ja oppimismuotoja erityisesti verkko- ja etäopetuksessa."

Jaettuja voimapisteitä...

Kylläpä nauratti ääneen, kun kuuntelin eilen autossa työmatkalla muistaakseni Radio Novaa ja Kimmo Vehviläinen simultaanitulkkasi pitkän pätkän jotain suosittua poppibiisiä tyyliin "kuuma, kuuma vauva" (hot, hot baby). Siitä innostuneena tulkkasin otsikon aiheesta "Powerpoint-esitys Slideshare"-ohjelman kautta.
Kokeilen nyt, saanko blogiin pätkän powerpoint-esityksestä, jonka pidemmän version näytin opettajakollegoille viime tiistaina. Aiheena palvelukokonaisuus / opetusteknologiakeskus ja TVT-tukihenkilön rooli. Yritin kulkea pienin askelin, enkä rysäyttää kaikkea mielenkiintoista kerralla heidän niskaansa. Silti tuntuu, että kummastunut ja osin kauhistunut ilmapiiri hiipi kohti meikäläistä. Tuon jälkeen kuitenkin pari kollegaa kyseli, josko auttaisin moodlen kanssa ja powerpointeissa. No tietysti autan, vaikka minä en mikään virallinen kouluttaja ole vaan aika itseoppinut ja itse-erehtynyt tapaus. Silti se "kokeile, munaile, onnistu, rutinoidu ja kokeile taas jotain uutta"- linja taitaa olla toimiva - niin behavioristiselta kuulostaakin. Paljon munailuja vähentää se, että on edelläkävijöitä, jolta saa vinkkejä. Oikaisee ikään kuin muutaman mutkan ja pään hakkaamisen seinään, kun löytää jaettuja linkkejä, blogeja tai wikejä, joista saa omaan ajatteluun ja kokeiluun apua.
Kun tekniikkaan ja työvälineisiin ensin pääsee käsiksi, voi myöhemmin korjata satoa omassa opetuksen, sen monipuolistumisessa luokan seinien ulkopuolelle.

Verkosto kantaa

Alueemme TVT-tukihenkilöverkoston ensimmäinen lähikoulutus on päättynyt. Jatkoa seuraa. Verkosto on syntynyt ja yhteyttä pidetään niin oman blogin, moodle-alustan kuin tapaamistenkin avulla. Seuraavalla kierroksella yritämme saada lisää porukkaa mukaan.
Tietoja pitää pitää ajan tasalla ja yhteyksiä pitää yllä niin monen tahon kanssa. Pienryhmässämme visualisoimme tehtävämme hämähäkiksi, jonka raajat ovat eri yhteistyötahoissa ja joka kutoo verkkoa alati muuttuvassa oppimisympäristössä kohti yhä avoimempaa ja yhteisöllisempää tiedon tuottamista. Teimme siitä liikuttavan PowerPoint-kuvan, jota en kuitenkaan saa liitettyä blogiin. Pitääpä tutkia, onnistuuko se mitenkään...olkoon nyt toinen hämähäkki, jonka löysin yhdestä netin ilmaisesta clipart-arkistosta.

Alku

TVT-tukihenkilöksi kasvaminen on mielenkiintoinen prosessi. Olen havainnut itselläni jo monenmoisia vaiheita. Aluksi mietin: Täh! Pitääkö minun ruveta tuottamaan ilmaista materiaalia verkkoon? Enhän minä osaa tehdä kotisivujakaan...

Sitten kuulin oppimateriaalipankista oppimisaihioista, ideoiden vaihtamisesta. Se ei kuullostanut pahalta. Kyllähän verkossa on paljon hyvää ja ajankohtaista tietoa. Minäkin raahaan opiskelijoita ATK-luokkaan tiettyjä sivuja tutkimaan.

Sen jälkeen koulussamme pidettiin Moodle-koulutusta. Pitäisiköhän yrittää itse tehdä jotain? Ensimmäiset yritykset tein keväällä 2006, kirkkohistorian kurssilla, jossa opetin kolmea eri ryhmää yhtäaikaa, 95 opiskelijaa kirjautui sisään! Muutamat kurssitkin kävin KymiPron kautta.

Seuraavaksi heräsi kysymys tekniikan tuomisesta luokkaan: mikä on pedagogisesti järkevää. Aloin surffailla eri koulujen sivuilla, hakea verkkomateriaalia, kyselin paljon eri ihmisiltä. Tätä jatkoin kesälläkin. Erityisen usein päädyin samoille verkkosivuille, joiden takaa löytyi asiaan pidempään uppoutunut kollega, joka opettaa alle sadan km:n päässä pääosin samoja aineita! Ryhdyin tutkimaan ja tutustumaan monenlaiseen.

Kun koulu alkoi elokuussa 2007, olin monen hämmästykseksi vapaaehtoinen ja innostunut ryhtymään koulumme pedagogiseksi tueksi TVT:n käytössä, siis TVT-tukihenkilöksi.