Lauantaina lukiossamme oli työpäivä. Porukka kävi elokuvissa katsomassa tositapahtumiin perustuvan leffan Väritetty totuus.
Tilasimme sen koulukinon kautta ja paikallinen elokuvateatteri esitti sen meille. Koulukino tarjosi elokuvaan loistavaa oppimateriaalia, jota opettajat pareittain hyödynsivät vetäessään noin kymmenen opiskelijan työpajoja.
Juonesta lyhyesti: innokas toimittaja Stephen Glass kirjoittaa juttuja, joita muut pitävät mainioina ja hauskoina. Maineen kasvaessa paineet uusiin onnistumisiin kasvavat ja toimittaja sortuu keksimään juttuihinsa lähteet ja itse asiassa koko jutun. Lopulta nettilehti toimittajineen alkaa selvitellä taustoja ja paljastaa huijauksen ja Glass saa potkut.
Mielestäni elokuva oli mainio selvitellessään mediamaailman koukeroita ja uskottavuutta. Lukiolaiset tietävät kyllä, että kaikkea mediassa olevaa ei voi pitää totena. Silti muistutus on tärkeää myös meille opettajille. Elokuva antoi myös opetuksen toimittajan vastuusta ja rehellisyydestä. Suosittelen!
Työpajassa opiskelijat saivat pari tehtävää. Kyselin mm. mitä medioita he pitävät luotettavina, mitä epäluotettavina. Tutkittiin sen aamun verkkolehtiä ja katsottiin, kuinka uutiset otsikoitiin esim. Hesarissa, Iltasanomissa tai Seiskassa.
Työpajaan valmistautuessa tutkin erinomaista Kenguru -materiaalia. Käykääpäs loikkimassa sivuilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti