Naapurissa käymässä

Kävin kurkkimassa mitä kuuluu ISOverkostolle ja huomasin mm. oikein hyviä tarpeeksi selkeitä ohjeita ja tietoja esimerkiksi sosiaalisesta webistä. Niitä kelpaa opettajien tutkia.

Kouvolankoski

ehdotetaan uuden, melko suuren kaupungin nimeksi. Kaupunki on Suomen 10. suurin ja n. 80 000 asukasta elelee siellä. Kaupunki perustetaan 1.1.2009 ja siihen liittyvät ainakin Kouvola, Kuusankoski, Valkeala, Anjalankoski ja Jaala.
Mielenkiintoista on nähdä ja kokea, millaisia yhteisiä linjauksia koulujen käytäntöihin tehdään. Osa alueen kouluista on esimerkiksi satsannut nykyaikaiseen opetusteknologiaan. Luokissa on dataprojektorit ja tietokoneet, jossain dokumenttikameratkin. Osassa alueen kouluista opetusteknologia on vielä lähinnä "leukaa ja liitua"-osastoa. Kyse ei ole niinkään motivaation kuin rahojen puutteesta. Valitettavan tuttu ongelma varmaan monessa kunnassa.

Apuuuva

Taisi olla Peteliuksen Pirkka-Pekan hahmo sellainen Apuuuva-mies. Tiukan paikan tullen alkoi aina karjua tuota mantraansa, ja hassultahan se kuulosti. Kävin läpi kesän kuvia ja löysin kuvan, jossa pikkuveljen (195cm) kanssa opetellaan laminaatin laittoa. Kuva kertoo jotain meistä persoonina. Minä rakastan käyttöohjeita ja manuaaleja. Aina pitää lukea jotain ohjeita ja etsiä apua jonkun kirjoittamasta. Netti on pullollaan ohjeita! Olen löytänyt ohjeita koskien mm. sukututkimusta, nukkekotien kalustusten tekemistä, fondueohjeita, keskiaikaisten vaatteiden kaavoja ja kaikenlaista mielenkiintoista. Veljeni taas tuntee aina jonkun, joka tietää asiasta tai ainakin osaa neuvoa jonkun luo, joka osaa auttaa. Tässä kuvassa minä siis luen ohjeita ja veli pirauttaa sosiaalisessa verkostossaan olevalle ystävälleen ja niinpä saimme lattian tehtyä!

Tietotekniikan käyttö reaaliaineiden opetuksessa on kai ollut pitkälti materiaalin etsimistä ja tekstien tuottamista. Hauskaa on se, että enenevässä määrin yhteisöllisyys ja verkostot valtaavat alaa.

Opin eilen kiinalaiseen kulttuuriin kuuluvan sanan. Se on Quanxi ja tarkoittaa palveluverkostoa ja suhdeverkostoa. Jos voin auttaa kaveria, teen sen ja tiedän, että hän puolestaan auttaa minua tarvittaessa. Tätä periaatetta voinee soveltaa myös verkostoitumiseen tvt:n käytössä, uusien ohjelmien ja taitojen opettelussa. On tosi kiva, kun huomaa verkoston rakentuvan ja välillä on antavana, välillä apua tarvitsevana osapuolena.

Juttuja jakoon

Gmailia tutkiessani päädyin Googlen "Asiakirjoja ja taulukoita" palveluun. Sen idea on tallettaa eri tiedostomuotoisia asiakirjoja (doc, pdf...) ja halutessaan jakaa oikeuksia muille tyypeille sekä lukea että muokata tekstejä. Eri versiotkin prosessista tallettuvat, jotenkin wiki-tyyliin.
Testasin vähän laittamalla joitain koulumme kehittämistiimille sopivia juttuja talteen. Kenties ainakin joku tiimiläisistä kiinnostuu asiasta. TVT-strategiankin kirjoittamisessa voisimme käyttää tätä apuna.
Omalta koneelta oli helppo muutaman hetken klikkailun ja kikkailun jälkeen siirtää tiedosto kuukleen. Perusteksti siirtyi nätisti, muotoilut ja jotkut kaaviot kyllä pomppivat jonkun verran. Tekstiä voi myös kirjoittaa suoraan kuuklen asiakirja-palveluun, peruseditorikin löytyy (lihavoinnit, fontit, väri...)
Hauskinta oli, että samoilla Google-tilin tunnuksilla pääsin uuteen palveluun ja parilla klikkauksella raportoimaan asiasta tänne blogille. Aion kyllä jatkaa asian tutkimista. Nyt nukkumaan!

Pohjoisen Kymenlaakson Hämisverkosto

Kudomme verkostoa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön ympärille. Meillä on oma julkinen blogi, jolle kuka tahansa kiinnostunut on tervetullut kommentoimaan ja kyselemään. Koko tvt-tukihenkilöverkosto kouluttajineen kirjoittaa blogille. Eihän kukaan araknofobinenkaan voi vastustaa noin kilttiä hämähäkkiä. Sillä on raajat yhtäaikaa monessa paikassa, koska tvt-tukihenkilö toimii linkkinä mm. opettajien, koulutuksen tarjoajien, atk-väen ja Oppimisteknologiakeskus Kymiedun välillä.

Eteläisen laakson väki on tiukasti verkostossamme kiinni. Yhteistyötä ja avunantoa, ystävyyttä unohtamatta edustaa meidän alueelliseen moodleen Annelta saamamme upea aineisto verkko-oppimisesta. Kiitos tuhannesti! menkääpäs tutkimaan Opettaja verkossa, aineistoa. Avain on tekijänsä etunimi.

Tavataan taas!

Toimeliaan ja ihanan kesäloman loppupäivinä tutkin lomalla ollutta blogiani. On aika palata sorvin (tietokone) ääreen ja laittaa tvt-neuronit aivoissa liikkeelle. Hetken pohdin, onko blogilla kesätauolla käynyt kukaan kommentoimassa... ai niin, gmailiinihan tulee tilattuna kaikki kommentit!! Olipa kätevää.
Rakentelin vähän tehtävälistaa:

• Verkostoitunut tvt-tukihenkilöporukka kokoontuu heti 18.8. ja päivitetään tilannetta Pohjois-Kymenlaaksossa.
  
• Omassa koulussa alkaa oman koulun tietostrategian kirjoittaminen, alueellinen ja kunnallinen on jo olemassa.
• Langaton verkko pitäisi pian olla käytettävissä koko koulussa, katsotaan miten vanhojen kiviseinien läpi homma toimii...
• Uusille opiskelijoille pitää yhdessä koulun muun porukan kanssa esitellä moodlen käyttöä, verkko-opintoja, etäkurssitarjotinta...

Hyvää koulujen alkua kaikille, pidetään verkkoympäristöä "voimaannuttavana" juttuna eikä liikaa väsytetä itseämme eikä toisiamme.

Mediapöytä

Syksyllä 2006 teimme tuloksellista tiimityötä. Mikrotukihenkilö, atk-suunnittelija, minä, rehtori ja kalustonhoitaja. Lopputulos on jotakuinkin tämän näköinen.
Nimeä mietittiin; ATK-vaunu, mediakärry ja vaikka mitä. Lopulta nimeksi tuli mediapöytä. Saimme kasaan kaksi mediapöytää. Ne on itse rakennettuja, alahyllyllä on tilaa aktiivikaiuttimille (vanha), vähän ylempänä VHS/DVD -soittimelle. Pöytätasolla on kannettava tietokone ja pienet tietokonekaiuttimet ja ylätasolla dataprojektori. Dataprojektorit piti ostaa ja pöytä rakentaa, muut laitteet haalittiin kasaan sieltä täältä. Lopulta kaikki kytkettiin valmiiksi monen töpselin jatkojohtoon (10 m pitkä, jotta varmasti ylettää joka luokassa sähkörasiaan) ja tietokoneeseen laitettiin datakaapeli, "nettipiuha", jolla myös oli riittävästi pituutta. Tein yksinkertaiset "vaihe vaiheelta" käyttöohjeet, jotka liimasin kontaktimuovin avulla pöydän kulmaan. Tarrakirjoittimella tein kaikkiin kriittisiin paikkoihin ohjeita ("muistitikku tähän","poista ensin linssinsuojus" jne.)
Ideana on, että opettaja voi käyttää Internetiä tai näyttää videoita/ DVD:tä mahdollisimman helposti. Sähkötöpseli seinään ja haluttuihin laitteisiin virrat päälle ja a vot!
Lähes kaikki opettajat ovat käyttäneet pöytiä tämän lukuvuoden aikana ja palaute on ollut myönteistä. Tulevaisuuden visiona on saada kiinteitä systeemejä luokkiin. Siirrettävät mediapöydät ovat kuitenkin oiva ratkaisu tässä vaiheessa.

Ne resurssit, ne resurssit...

Verkkoavusteinen opetus luokkatilassa vaatii koululta ainakin

1. riittävän nopeaa verkkoa, jossa "videovirtakin" toimii tökkimättä
2. nettiyhteyttä joka luokassa
3. tietokonetta, jolla verkon aarteisiin pääsee käsiksi
4. dataprojektoria, jolla esittää asiat opiskelijoille
5. varmasti iloa ja hyötyä olisi paljon muustakin, josta minulla ei ole tietoa :)

Faktaa taitaa olla, että tämän listankin asioista moni puuttuu useimmilta kouluilta. On turhauttavaa, jos koululla yritetään säästää välttämättömistäkin menoista vaikkapa sitä ensimmäistä dataprojektoria varten, eikä rahat riitä, resursseja kiristetäänkin ja tarpeellinen laite jää taas kerran haaveeksi.

Eräs mielenkiintoinen idea liittyy aiempaan kirjoitukseeni linux-pohjaisesta systeemistä. Teknisesti on mahdollista hommata tehokas palvelinkone, joka koulun verkossa toimisi aivoina ja muistina "tyhmille" koneille. Nämä "tyhmät" koneet voisivat olla luokkahuoneessa opettajan käytössä, eikä niiden tarvitsisi olla uusinta uutta. Kun palvelinkoneelta löytyy kapasiteettia tarpeeksi, voisi vanhempikin kone olla työpäätteenä ja siinä toimisi linux-pohjainen toimisto-ohjelmapaketti OpenOffice (Open= opettajan...hehheh), joku kuvankäsittelyohjelma ja nettiselain. Kun yhä enemmän opetusmateriaalia löytyy verkosta, tämä tuntuisi hyvinkin toimivalta systeemiltä.

Haasteena on tietysti sopivan tilan ja rahan saaminen palvelinkonetta varten, itse systeemin rakentaminen ja opettajille ainakin Ubuntun tai vastaavan käyttöjärjestelmän opettelu tutun Windowsin sijasta. Silti rajalliset resurssit tuntuisi järkevämmältä sijoittaa tehokkaaseen palvelinkoneeseen ja nopeuttaa sitä kautta vanhaa laitteistoa luokissa, kuin odottaa ja itkeä uudempia koneita aineluokkiin.

Kuulisin mieluusti lisää asiasta, jos mahdollisilla blogini lukijoilla ja lurkkijoilla on käytännön kokemuksia, vinkkejä tahi varoituksen sanoja aiheeseen liittyen.

Avointa menoa

Kerroin käyneeni Hämeenlinnan ITK-päivillä. Ekakertalaisena oikein mielenkiintoinen kokemus. Kouvolan TIKEn kokouksessa sain kertoa päällimmäisiä tunnelmia. Niitä tässä muutama.

• Verkko-opetusta kehitetään monella rintamalla. Osin suljettujen oppimisympäristöjen (Helsingin Fronter, Moodle tai Opit monessa paikassa) avustuksella mutta ilahduttavasti myös verkossa avoimesti. Opetushallitus tarjoaa paljon ilmaisia eväitä opettajille ja verkko-opetuksen ja sulautetun opetuksen pioneerit pitävät Intenetiä "opemateriaalimappinaan"
• Opetusteknologia kulkee pedagogiikan mukana. Tavoitteena on, että tieto-ja viestintätekniikkaa voisi hyödyntää myös luokkaopetuksessa ja lähiopetuksessa. Verkon aarteet eivät ole suinkaan vain etäopiskelijoita varten. Siksi dataprojektori ja verkossa oleva tietokone alkavat olla välttämättömiä. jossain vaiheessa dokumenttikamera kenties syrjäyttää piirtoheittimen...
  
• Avoimet ohjelmat (Open Office, linux-pohjainen käyttöjärjestelmä Ubuntu ja sen kouluun sovitettu versio edubuntu, OPH:n VALO eli vapaat ja avoimen lähdekoodin ohjelmat) kohtuullisen raskaasti hinnoiteltujen lisenssien sijasta alkavat kiinnostaa. Käyttövarmuuteen ja helppouteen kun satsataan niin koulumaailmassa näihin siirryttäneen enenevässä määrin. Rahaa voisi jäädä vaikkapa edellä mainittuun dokumenttikameraan...

Näistä kertoilin ja näin kokouksessa eka kerran ubuntun toiminnassa. Naapurikoulun kollega käyttää sitä ja mikrotukihenkilömme oli asentanut sen vanhahkoon koneeseen hänelle luokkaopetusta varten. Näytti rakas tuttu "tulikettuni" toimivan siinä mainiosti selaimena. Sen verran mielenkiintoiselta homma vaikutti, että tutkin alustavasti tietoja ubuntusta. Nimi tulee afrikkalaisesta ajattelusta ja tarkoittaa jotain "jakamista, auttamista, inhimillisyyttä ihmisten välillä", se voidaan suomentaa "ihmiseltä ihmiselle". Kivaa!

Väritetty Totuus

Lauantaina lukiossamme oli työpäivä. Porukka kävi elokuvissa katsomassa tositapahtumiin perustuvan leffan Väritetty totuus.
Tilasimme sen koulukinon kautta ja paikallinen elokuvateatteri esitti sen meille. Koulukino tarjosi elokuvaan loistavaa oppimateriaalia, jota opettajat pareittain hyödynsivät vetäessään noin kymmenen opiskelijan työpajoja.
Juonesta lyhyesti: innokas toimittaja Stephen Glass kirjoittaa juttuja, joita muut pitävät mainioina ja hauskoina. Maineen kasvaessa paineet uusiin onnistumisiin kasvavat ja toimittaja sortuu keksimään juttuihinsa lähteet ja itse asiassa koko jutun. Lopulta nettilehti toimittajineen alkaa selvitellä taustoja ja paljastaa huijauksen ja Glass saa potkut.
Mielestäni elokuva oli mainio selvitellessään mediamaailman koukeroita ja uskottavuutta. Lukiolaiset tietävät kyllä, että kaikkea mediassa olevaa ei voi pitää totena. Silti muistutus on tärkeää myös meille opettajille. Elokuva antoi myös opetuksen toimittajan vastuusta ja rehellisyydestä. Suosittelen!
Työpajassa opiskelijat saivat pari tehtävää. Kyselin mm. mitä medioita he pitävät luotettavina, mitä epäluotettavina. Tutkittiin sen aamun verkkolehtiä ja katsottiin, kuinka uutiset otsikoitiin esim. Hesarissa, Iltasanomissa tai Seiskassa.
Työpajaan valmistautuessa tutkin erinomaista Kenguru -materiaalia. Käykääpäs loikkimassa sivuilla!